sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Selätetty ufo

Pitsipalmikkopuseron teko Vuorelman Vedosta tökkäsi viime kesänä hihoihin. Hakusessa oli jokin juju. Kun idis nyt ufoillessa viimein tuli, niin lankapa ei riittänytkään toteuttamiseen.
Hihoista piti tehdä niin pitkät, että saan peukkureiänkin kämmekkäiksi käännettäviin hihoihin.
Lanka loppui tasan peukalohankaan :(. Nyt on sitten viluranteille vain pitkät rannekkeet.
Ei siis ole sattuma, että lankaa kului tasan 500 g. Huomattuani langan hupenevan uhkaavasti, neuloin välillä kauluksen ja jaoin yhtäaikaa tehtäviin hihoihin loppulangan puoliksi. Eipä jäänyt jämiä.
Malli on rennon väljä, mutta ei mikään oversize. Tuuli noin 13 asteen pakkasen kera sai minut perääntymään ajatuksesta kuvata pusero ylläni ulkona peilin kautta, niinpä se nyt kiikkuu tuuletustelineessä.

Pusero, Vuorelman Veto
puikot 3,25 mm
menekki 500 g


Ufoja on nyt jäljellä kahdet sukat ja yksi yläosa. Neljä ufoa on selätetty.
Nämä sukat oli tarkoitus neuloa valmiiksi, mutta sen siitä saa, kun tikuttaa kokouksissa - oli näet muutama silmukka liian vähän ja pohjavahvennuksesta puuttui lyhennettyjä kerroksia. Purin langan takaisin käyttöön.

Tässä dokkarikuvat sukka-ufosta  ennen ja jälkeen, lanka on Drops Fabel








Hukkasin työkaulaliinani perjantaina. Huomatessani sen puuttuvan matkastani, oli jo puolipäivä, ja olin käynyt ainakin kymmenessä eri rakennuksessa usean kilometrin säteellä. Ehkä se joskus tulee vastaan, mutta pitää nyt äkkiä neuloa uusi pakkomusta töissäni toimiva kaulanlämmike.
Löysin varastosta Drops Andesta kaulaliinaksi, kadonnut oli ohuempi, mutta koska musta on ainut sallittu väri, niin tällä ensiksi silmiin osuneella mustalla langalla mennään. Yksinkertainen kahden kerroksen helmineule on sama kuin parina olevassa myssyssä.
Tällaisissa töissä tykkään 23-senttisistä suorista puikoista.


Ompelukoneen kuljettajana toimin eilen hyvän tovin. Sänkyni sai helmenvalkoisen, valon säteissä aavistuksen hohtelevan päiväpeitteen, ja vihdoin ensi viikolla kotiutuvaan sohvaan on nyt päällinen valmiina. Koristetyynyjä pitäisi vielä päällystää kumpaiseenkin paikkaan ja saada niiden avulla vähän väriäkin kämppään. Voisihan niitä tikuttaakin ompelun sijasta, onhan noita lankoja...

Riehuin vielä suursiivouksenkin kun vihdoin sai pidemmäksi ajaksi matot sun muut ulkoilemaan ilman, että ne kostuvat liikaa. Tänne saatiin heti pakkasen kaverina 10 sentin lumipeite, tervemenoa rapa hetkeksi. Vasta nyt nikertyi urheasti kukkinut villiorvokki.
Leipominen ja arkiruokien teko pakkaseen jäi sitten tälle päivälle vaikka eilen pitkän päivän pakersinkin. Kaulaliina ei tosin valmistu aamuksi, mutta onpahan siinä aivot narikkaan neule arki-iltojen tikutushetkiin.

Uusi lukija
huomasin viikolla, että blogi on saanut uuden lukijan, tervetuloa Kati :).

Mukavaa alkavaa pakkasviikkoa kaikille!

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Mammutti :). Tuo pusero on jotenkin ihan "minun näköiseni", vaikka työ juuttuikin aikanaan hihoihin.
      Mukavaa talvista viikkoa sinulle!

      Poista
  2. Tosi hyvän näköinen pusero =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milli* :). Uskon puseron pääsevän ahkeraan käyttöön, konepestävä lanka on kiva jatkuvan arkikäytön neuleessa.
      Kuvasta tuli valitettavan epätarkka vaikka terassilla kuvasinkin, nyt on vaan niin pimeää pilvisenä päivänä. Onneksi taas mennään päivä päivältä valoisampaa kohti.

      Poista
  3. Onpa upea paita! Ja on siinä kyllä ollut tikuttamista kaikkine palmikonkiertoineen, mutta lopputulos kyllä palkitsee.
    Olet pitänyt hyvää tahtia ufojen tuhoamisessa, ja on näköjään ollut vauhti päällä muutenkin! Kaulaliinaan on tulossa kiva elävä pinta aika yksinkertaisella kuviolla, joku on tainnut saada vanhasta kaulaliinastasi kivan lämmittimen pakkasia vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Kuviossa oli kiva rytmi, ei yksitoikkoinen mutta silti miltei aivot narikkaan versio. Tiesin tämän joskus näkevän päivänvalon, kunhan saan hihojen ongelman ratkaistua ja ennenkaikkea niskalenkin itsestäni.
      Hih, kyllähän nämä ufot pääosin purkamalla valmistuvat ennätystahdilla.
      Tuo ei juolahtanut mieleenikään, että joku on tainnut saada kaulan lämmikkeen liinastani. Sain rakennuksen mielestäni paikannettua, eikä sitä kyllä maakaan nielaissut. No, onhan tuota lankaa niin ei edes harmita.
      Vauhtini senkun vain kiihtyy, mikälie tornado taas tänne pyyhkäissyt. Valjastin äsken parinkympin pakkasen hyötykäyttöön viemällä lankalaatikkoni ja luonnonkuituneuleet kolmipäiväiselle pakastussessiolle terassille. Oikeastaan siellä on lisäksi jo puoli vaatehuoneellista ja tietysti niille teline poikineen. Mitähän minä seuraavaksi keksin :p, ainakin olen lahjakas itse itseni työllistämisessä :d.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Lankakeiju! Omaltahan tuo näyttää, on ilmeisesti joku pitsipalmikkokausi meneillään.
      Kävin tänään ihailemassa uutta nappirasiaasi, kukkia talven keskellä - olipa ihana idea :)

      Poista
  5. Onpa kaunis paita ja kaulahuivin kuvio näyttää houkuttelevalta. Hyvällä vauhdilla selätät kyllä kaiki ufot jo tammikuussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heffis! Ylläni paita näytti yllättävänkin kivalta. Metsänvihreä väri sopii tällaiselle pigmentiltään punatukkaiselle. Kerrankin olen suht tyytyväinen aikaansaannokseeni.
      Kaulaliinaan tulee tuosta kuviosta hiukan ryhtiä ja pikkuisen ilmettä, työssäni ja työvaatteissani eivät pitsiunelmat toimisi ja sopivuuskin olisi "hajuvettä lihapulliin" :d.

      Ufojen selättämiseni avainsana on purkaminen ja vielä kerran purkaminen :d. Moni työ on jäänyt syrjään jossain tempauksessa vaihdettuani lennosta työn toiseksi. Yläosa Noro Taiyosta valmistunee, kunhan ensin keksin millaisen siitä teen, nyt on vasta nippu virkattuja mini-isoäitejä...

      Poista
  6. Onnittelut ufon valmistumisesta. Tuo pusero on tosi kaunis.
    Mua harmittaa, kun mulla ei ole enää vuosiin ollut pitkäjänteisyyttä kutoa puseroa tai neuletakkia, vaan kudon pienempiä töitä. Ehkä se pitkäjänteisyys vielä joskus palaa.

    En muista olenko jo toivottanut uutta vuotta,joten varmuuden vuoksi Hyvää alkanutta vuotta 2014

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Muru! Jokainen selätetty ufo on kyllä pikkuinen voitto :). Jos ja kun minulla joku työ ufoutuu, niin vaatii aina jonkinlaisen tahtojen taiston saada siitä työstä ote uudelleen. Näin tempauksen muodossa olen saanut tsempattua itseäni tarttumaan niihin.
      Tiedä tuosta pitkäjänteisyydestä, minä en saisi aikaan sellaisia huiveja mitä sinä teet!
      Kaikkea hyvää sinullekin alkaneelle vuodelle, olkoon vuotesi onnekas!

      Poista
  7. Oi miten kaunis paita! Sinulla tuo UFOjen tuhoaminen(kin) tuntuu sujuvan huomattavasti paremmin kuin minulla. Tulee kaikkea muuta "tarpeellista" koko ajan vastaan enkä saa UFOihin otetta. En tosin ole juuri ehtinyt neulomaankaan viime aikoina, kun kaikki liikenevä vapaa-aika on kulunut treenaamiseen ja kotitöihin. Meillä ei lunta ihan noin paljoa ole, vaikka viimein saimme tännekin jonkinlaisen lumipeitteen maahan. No, ei sitä oikein peitteeksi voi kutsua, kun lunta on vain se 0,5-1 cm =) Mutta jotain valkoista kumminkin vähän maassa. Pakkasta sen sijaan on ihan riittämiin, hrrr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista! Olen yrittänyt sitouttaa itseäni tähän ufontuhoustempaukseen ;), eivät ne muuten minnekään katoaisi. Melko pieninä purskeina olen ehtinyt neuloa, mutta ufoni ovat olleetkin joko viittä vaille valmiita tai sitten päätyneet purkuun.
      Treenaamisen sektorilla minulla sen sijaan olisi roimasti petrattavaa. Kroppani kaipaisi kokonaisvaltaisempaa treeniä kuin mitä se koirapojan kanssa lenkkeillessä saa. Ajatus niskalenkin ottamisesta itsestäni muhii... toivoa sopii, että se myös konkretisoituu :d.
      Eteläisessä Suomessa ei juuri taida lunta olla. Juu hrrr - tänään tuntui suorastaan lämpimältä (-15) eilisaamun -26 asteeseen verrattuna.

      Poista

Kirjoita kommenttisi: