Sivut

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Kuukausi lisää


Täytän siis jo 7 kk ja emäntä sai mun korkeudeks nykyturkiksilla 39 senttiä ja painoa mulla on 6,8 kiloo.
Jos postaus ois kuvista kiinni, niin se jäis tekemättä, totes emäntä. Julkaisukelpoisia kuvia ku ei oo, mut postaan silti.

Mua sanotaan aina iloiseks, hyväntuuliseks, kiltiks ja kaikkien kaveriks. Emäntä ei kyllä menis vielä vannomaan kaikkien koiruuksien kamuks ku ikää tulee lisää.

Ja näistä mä tällä hetkellä tykkään: leluista, leikeistä, juoksemisesta, nenutöistä, puruluista ja tietty nameista ja ruuasta. Kuonokansan sanomien uusin uutisvirta lenkeillä on kivaa luettavaa ja seuraaville jätän omat uudet ilmoitukset. Aksahallilla on ihan huippua juosta ja leikkiä emännän kans.
Halimisestakin mä tykkään, kuono vaan kohti taivasta emännän sylissä ja poski poskea vasten, josta emännän kaveri totes että mä oon ihan nirvanassa.

Ja pah niille emännän lupaamille lumille, vaivainen sentti jotain valkoista. No, hajut siinä on mielenkiintoiset ja nyt emäntä näkee tarkalleen mitä mä lenkillä nuuhkin, mut ei siitä lumesta muuten mitään kiksejä herunu.

Asun lelumeressä, tää on sisustus mun makuun.

Emäntä ei käsittänyt miten mä voin tykätä tällasesta vinkuporkkanastakin. Ite valitsin ku mulle näyteltiin leluja. Haukahdin tän kohdalla kerran ja niin terävästi, että myyjä meni ihan kananlihalle.

Mä ja mun kettu, se tosin on mahallaan.
Tää on joku risteytysotus, mut ihan kiva mun mielestä. Iha ite oon valkannu. Ja mä tiedän, että emännällä on uudenvuoden aattoo varten jemmassa uusia leluja ja herkkuluita.
Kun mä hotkin tästä naminpiilotusmatosta raksut ahnehtien ilmaa massuuni, niin mä sain tän uusiokäyttöön, ihan kiva ja lämmin tässä on makoilla.
Mulla on uus "Taffel timekin". Kaupan täti asuu tässä lähellä ja se toi tän mulle kotiin asti ihan siltä varalta, että mä sattuisin tarviin uuden. Joo, olihan sen vanhan katossa jo romahdusvaara sanoi emäntä.
Tolkuttoman epäterävä kuva, mut mä harjoittelen tässä "esteetöntä lähtöodotusta" aksahallilla. Vieressä on mun tän hetken paras palkkalelu, mopillinen narupallo joustavalla narulla.
Blogiotsikko lupaa, että täällä on joskus käsitöitäkin.

Mä sit osaan sovittaa itseni sellaiseen kiemuraan, että mahdun varmasti kuvaan:
Emäntä vaan kuvas lankakirjanpitonsa liitteeks nää Freyan emännälle lähteneet sukat (CoopKnits Socks, Yeah DK), että se saa varastonsa täsmäämään. Se tietää sit heti mihin mikäkin lanka riittää.

Näillä seuraavilla viherkirjavilla Lumikello-sukilla emäntä piti surun varjon kuoppajaiset. Tän stoorin se saa ihan ite selostaa...
Jouluaattona 2008, kolmantena päivänä Fijtjen kuoleman jälkeen hain juuri ennen sulkemisaikaa paikallisesta marketista puikot ja lankaa jouluseurakseni.
Säästin yhden kerän neuloakseni sen jouluksi 10 vuotta myöhemmin.
Lumikello ja 15.12. liittyvät mukaan siten, että lumikelloja poimin 12-viikkoisen Fjellen haudalle seinustalta maaliskuisena naisten päivänä ja 15.12., Kajalin kuolinvuosipäivänä julkaistiin tämän mysteerineulonnan viimeinen vihje.
Tuorekset pääsevät heti lenkkeilykäyttöön. Viis siitä että kirjava (Novita Nalle Colori) lanka ei malliin sovikaan.


Freyan isännälle emäntä teki tällaset paksukaiset paksukaissukkien tarpeeseen (Sandnes Alpakka Strømpegarn+Katia Andes):
Emäntä teki omaan kuvioonsa virheen ku se katseli pumpum-hiihtoo, mut se teki sit toiseen sukkaan samanlaisen kuviovirheen. Vois se olla tarkoitettukin tolleen.
Ja Freyan nuoremmalle isännälle (10 v) meni tällaset laguunin väriset jäämä- ja jämälankasukat (Hedgehog Fibres Sock):
Näistä pyydettiin Ravelryssä ohje saksaks ja emäntä sit kirjoitti auf Deutsch.
Nyt sillä on puikoilla vielä yhdet pehmeät joulukortit, jotka ehtii vasta joulun jälkeen. Se neuloo vaan ku mä nukun lenkkien jälkeen.

Yritän kertoa seuraavat kuulumiset heti vuoden vaihduttua.

Toivottelen Herkullista Joulun aikaa koiruille ja Leppoisaa sellaista ihmisille!

maanantai 19. marraskuuta 2018

Puolivuotinen

Terkut Osmonpuistosta Tampereelta. Kävin vähän isompaa cityä ihmettelemässä ja Teeaa tapaamassa viikko ennen puolivuotispäivääni. Reipas poika olin kaupunkivisiitillä. Ei haitannut vaikka kadulla kulkiessa Nysset pyyhälsi reilun metrin päästä vieressä ohi.

Emännän puhelin ei todellakaan sovi kuvaamiseen, eikä ainakaan harmaana marraskuun päivänä. Se ei kestä yhtään liikettä ja minähän en paikallani ole, vähintään häntä huiskaa. Kiitos Teealle emännän puhelimen käytöstä.
Lähinnä kerjäsin namia emännältä, mutta sit se emäntä meni vielä pilaamaan hihnan sijainnilla parhaimmat kuvat:




Slurps

Jojona, ainesta kuvaan olisi jos vaan olisi sopiva kuvausväline.
Menossa


Puolivuotispäivänä emäntä otti taas mun strategiset mitat. Se sai 38 senttiä ja 6,7 kiloo. Paino oli hievahtanut 2,5 viikon jälkeen sata grammaa ja korkeuttakin oli tullut vähän, vaikka mun turkki on paksuuntunut niin paljon, että osa korkeuden lisäyksestä on turkkia. Mulla alkaa kohta olla leudompien talvikelien mantteli ihan omasta takaa kun myös massupuolelle on ilmestynyt karvaa.

Me pidennettiin aamulenkkiä kun enää ei oo kokoaikaista lenkkiseuraa Ticon ja Geishan muutettua keskustaan. Ehdin mä kuiteskin oppia lenkkeilemään porukassa. Aikaa kuluu nyt vähemmän vaikka lenkki piteni kilsalla, oon aika reipas menijä omaa tahtiani pitäessä. Mulle se lenkki on silti vasta alkusoitto, sen verran vauhdikkaat heppaleet vedän vielä lenkin perään takapihalla. Päivälenkkiä vähän jo pidennettiinkin, mutta emäntä odottaa että mulle tulis vähän kuukausia lisää, niin lenkit vois vielä vähä kerrallaan pidetä.

Kuvia ei tähän aikaan vuodesta juuri kerry, ne nukkukuvatkin tuli jo viimeks postattua.
Telkkuruutu meillä on nenun ja kielen jälkiä täynnä kun käyn nuuhkimassa ja lipaisemassa. Yliopistollinen eläinsairaala ja  Koirien salainen elämä -sarjat on mun suosikkeja, kas näin:

Huomaathan että mun häntä vippaa.
Emäntä ihmetteli kun olin sen parilla poissaolokerralla haukkunut viitisen minuuttia. Kesti kauan ennen kuin se tajus, että toisella kerralla mulla namin piilotusloorana ollut leivinpaperin pahvipaketti oli liiskana mennyt portin ali tuulikaapin kuramaton alle ja toisella kerralla sinne meni mun puruluu. Yritin tietty haukkumalla saada niitä takas, mut ei ne tullu vaikka kuinka paukutin päätä. Emäntä löysi mun aarteet vasta siivotessa.

Tänään me mennään taas treenihallille, saas nähdä mitä kivaa ja jänskää siellä tänään tehdään. Uuden palkkalelun testi meillä ainakin taitaa olla, yksi viikolla ostamassa käyty lelu nimittäin katos salaperäisesti.

Heipat taas! Mun postailut vähän harvenee entisestään, mut viimeistään kuukauden päästä annan kuulua itsestäni ja aiemminkin jos esim. tulee jotain mitä emäntä kutsuu lumeks.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Kurasta tilastoihin

Voi kuran kurjuutta kun joka lenkki päättyy kylppäriin tassu- ja massupesulle. Tai ei se nyt niin kauheeta oo, mut ilman olis kivempaa. Pahempi juttu on sadetakki, sitä en arvosta, en sit niin yhtään, yäk. Kyllä mä sen emännälle kerron, mut jos ja kun on kylmää sadetta niin se pukee sen vaan.

Sit mukavampiin asioihin. Tykkään yhä leikkiä usein selälläni, varsinkin heti herättyä on niin mukava kelliä selällä ja nautiskella venytellen välillä.
Hassun näköiset hampaat kun viimeinen yläkulmuri oli vielä nysä.

Painit pandan kanssa, etutassut vaan kunnolla ympäri.
Lelu vaihtuu mutta leikkiasento säilyy.

Kyllä mä sohvallekin oon päässyt jo monta viikkoa, mut en siellä oo kun ei emäntäkään oo.

Mun ehdoton lempipeti on tää mukaan saatu. Tässä tulee niin makoisat unet.
Paljon on tullut täytettä lisää petiin, tässä olen 7-viikkoinen pehmopallero.
Mun ehdoton lenkkilemppari on toi kotimetsä. Vaikka se ei niin iso ookkaan niin siellä saa ristiinrastiin kulkemalla helposti vierähtämään tunnin. Polut alkaa sielläkin olla vettyneitä ja kuraisia, mutta me kuljetaan paljon varvikossa ja sammalikossa. On kunnolla epätasainen alusta ja ite mä haluun sinne poluttomaan metsään.

Mahdun vielä nippanappa siihen Taffel timeenkin enkä ole edes repinyt sitä rikki. Boxit on kans joskus kivoja  nukkupaikkoja:
Täälläkin on kiva rauha käväistä unten mailla.
Tää Fijtjen vanha boksutin on yleensä autossa, mutta tässä kuvassa mä oon tutkimusten jälkeen heräilemässä rauhoituksen jäljiltä. Ei musta muuta vikaa oikeastaan löydetty ku ilmaa suolistosta, rumpsut ei vaan haluu ulos, mut tulipahan tutkittua perusteellisesti, ultrattua ja kuvattua. Nyt mä en sit saa ahmia ruokaa.
Tuus ny emäntä viemään mut iltakakille. En suostu enää tekemään sitä takapihalle. Oon niin siisti, että mun pitää päästä portista tonne pimeään umpimetsään kakille. Emäntä saa sit luvan talvella lapioida mulle uran ja tehdä kakisyvennykset, en mä siihen lapiopolulle voi kakia.
Sit juttua huisin jännästä paikasta. Kuvassa on treenin tynkä jo treenattu ja leikit leikitty, nyt on taas haistelun aika. Emännän kamera on niin hidas ettei se saa hallilla mitään tilannekuvia kun ollaan siellä kaksin.
Muutama kerta ollaan piipahdettu hallilla. Saan juosta suoran ja mutkaputken ja kun rengas oli kerran esissä niin menin senkin kolme kertaa ja ihan sujuvasti meninkin.
Testas emäntä vähän että osaanko lukee sen huitomia. Kyllä mä osasin hypyn takakierrot, myös poispäinkäännöksillä ja emännän pakkovalssinkin tulkkasin ihan oikein. Säntäsin 7 metrin estevälillä hypyltä vauhdilla eteen suoraan putkeen, hyvä että toi emäntä sai heitettyä narupallon palkaks oikeaan paikkaan. Etupäässä me leikitään ja juostaan siellä ja tehdään kaikkee sellasta mistä on kuulemma tulevaisuudessa hyötyä. Ihan tuttujakin juttuja kun ollaan tehty niitä jo kotona. Niin ja näin mä siellä uuden kamunkin, kiva shelttityttö oli tulossa treenaamaan ku me lähdettiin pois.

Emännän tilastot kertovat, että mulla täyttyi eilen 25 viikkoa (5 kk ja 22 päivää). Se mittas ja punnas että oon 37 senttiä ja 6,6 kiloo.

Viimeinekin maitohammas lähti ollessani 5 kk ja 17 päivää ja kaikki kulmuritkin onneks ihan itekseen.
Täyden tusinan niistä kävin sylkemässä emännän nenän eteen:

Öisin mun pisiväli on alkanut olla 9 tai 10 tuntia ja päivälläkään en suostu tekeen ku kuuden tunnin välein, mut mä nostelen sit lenkillä kinttua kymmenestä kahteenkymmeneen kertaan ja lopuks ei tuu pisaraakaan mut nostan silti kinttua josko vielä vähän tirahtais. Pitää ne omat ilmoitukset jättää toisten luettavaks.

Mut se on kurja juttu, että mun kaikkien aamujen lenkkikamut Tico ja Geisha muuttaa pois tältä alueelta. Viikonloppuisin ei sit enää nähdä aamulla ketään kamuja, ne kaikki nukkuu ku me lenkkeillään ja arkiaamuisin niiden emäntä- ja isäntäväki on kiireisiä, mut nähdään me niitä kuiteskin.

Heipat taasen, oonkin sit jo täyttänyt puoli vuotta kun seuraavan kerran touhuistani kailottelen.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Meillä oli viiden koissun treffit Raumalla 26.10. Otin ihan kaiken ilon irti, eikä nolla-asteinen märkyys tahtia haitannut. Onneksi treffien aikana ei synkästä taivaasta huolimatta satanut kuin hetken ja ihan pikkuisen vaan.

Vasta nyt toi emäntä tajusi kuinka hyvä idea Viivin esittämä yhteispotretti olisi ollut, mutku emäntä epäili etten pysy aloillani. Kiitos Viivi ison ilon tuottaneista kuvista! Kuvat saavat tarinoida tällä kertaa.

Kuvat Viivi Lehtinen:

Olosuhteet, nolla-asteinen märkyys turkissa.
Ekaksi saapui mun Kiia-emä

Juoksuseuraan liittyi Lina (keskellä).
Sitten saapui Tellu.


Ja vielä 12-vuotias Kaapo
Jeeee

Istutuksia ympäröivä rinki oli kiva, osa juoksi myötä- ja osa vastapäivään.
Tellu ja minä vauhdissa

Tai no, taidettiin me ensin kyllä vähän tutustua.

Täyttä laukkaa
Laukalla
Huisin kivaa on
Starttikuopissa
Lisätutustumista Kaapoon

Hegähdystauko
Lina ja Tellu mukana menossa
Kiia tutkii
Yritettiin mua vähän poseerauttaakin
En malttanut olla hetkeäkään paikallani







Kuvausolosuhteet liukkaasti liikkuvine osineen olivat tosi haastavat sanoi emäntä, sen kuvat ei onnistuneet lainkaan. Jos nää pari seuraavaa emännän otosta olis edes terävät, mutta laitetaanpa silti tilanteet näytille:

Viivi neuvoo mua kuvausta varten
Jaa-a, olikohan tää pomppu syy vai seuraus edelliseen neuvontaan.
Kiitos hurjan paljon kaikille kivoista treffeistä ja Viiville erityiskiitokset kuvista! Treffataanhan taas, vaikka joskus joulun jälkeen.
Ilta oli jo pitkällä kun tultiin kotiin. En tahtonut jaksaa edes leikkiä, vaikka puolitoista tuntia nukuin matkalla.

Uupunut treffiläinen päässyt kotiin.
Heipat ens kertaan!