Sivut

tiistai 19. maaliskuuta 2019

10 kk täynnä

Tänään mulla täyttyy jo 10. kuukausi. Mä oon leikkiny ahkerasti työllistäen lelusairaalaa, lenkkeilly paljon ja touhunnu vähän kaikenlaista yksin ja ton emännän kans.

Se oli kivaa aikaa ku hanki kanto, myös ton emännän, silloin meillä oli ihan omia uusia lenkkireittejä.
Ny kotimetsän polut on jäätiköllä ja matalissa paikoissa on tooosi isoja vesilammikoita, mut kyllä me siellä porskutetaan ku metsässä vaan on niin kivaa, vaikka tarttuu ainaski sata neulasta massukarvoihin.
Sit vaan kotiudutaan aina suihkun kautta, mut en mä sitä pahana pidä.

On toi emäntä taas suhrannu kuvausvälineen kanssa, aikaansaannoksista ei oo kertomista, mut täs tulee kuvaraporttia silti.

Jäätikköinen metsärinne ennen ku sato lisää lunta
Kuramassu neulasmeressä
Neulasmerta tässäkin
Hangen alta paljastuu uusia hajuja
Mun nenu sanoo, että tästä on kurre kiivenny

Mun riemulla ei ollu rajoja ku Teea poikkes, se kävi suksimassa jonkun 90 kilsan Pirkan. Oli niin kivaa, että tuu taas pian käymään, jookos.
Ei mua emännän iltapalan teko kiinnosta, mut vaikka aineet oli aika samoja, niin mun oli ihan pakko auttaa Teeaa iltapalan teossa:
Avustajakoirana
Oli pimeetä ku Teea kävi, mut yritettiin silti pikaisesti saada joku kuvakin emännän huonoissa valoissa, sen kalustohan on ehditty moittia jo moneen kertaan. Emäntä ei huomannu, että ois voinu koittaa salamallakin:


En kyllä seissy kertaakaan mallikkaasti vaikka mä osaan kyllä

Istuin sit ihan koko pyllylle ku mulle näytettiin istumismerkkiä
Aksataukoa pidettiin pitkään, mut eilen me käytiin. Mä yllätin emännän täysin, vaikka kylhän se tiesi, että aika sisäistää oppia. Se oli musta niiiin ylpee, ku mä olin hautonu kaikki koskaan ikinä tehdyt jutut mun päässä valmiiks ja voi rajatonta riemua ku pääsin paahtaan täysillä muutaman esteen ratapätkää. Maltoin mä silti istua aloillani aidan takana ku lähtöodotusta harjoiteltiin, sehän on vaan se sama juttu mitä kotonaki tehdään joka päivä.
Rengasta me oltiin ikinäkään menty vaan yhellä kerralla kolmesti. Nyt se oli esillä ja mähän tiesin heti mitä sillä tehdään, ihan ku vanha tekijä. Pujottelutelineeseen me oltiin joskus vaan tutustuttu kepit kiertämällä ku mä olin nuori, mut mäpäs tiesin iha ite miten sitä hökötystä käytetään. Ja taas se emäntä ihmetteli mun oppimistaitoja.

Emäntä kehu mut ihan lattiasta kattoon, mut se kyl arvas, että mä tuun oppiin ihan kerrasta sit kaikki emännän aiheuttamat virheetki, jotta ooppas emäntä tarkkana mun kans.

Aksakurssille oon menossa huhtikuussa. Se on sitte alkeiskurssi, emäntä ku ei saa ton hallin isoja esteitä yksin laskettua matalammiks, ni me ei oo vielä koskaan menty niitä isoja kapistuksia, eikä pussiakaan oo menty ku se majailee niin korkeella hallin seinähyllyllä ettei emäntä saa sitä yksin alas. Ja emäntä sano, et seki on tärkeetä että on muitaki koiruja paikalla.

Sit sato vähän lisää lunta
Ja mitä olis mun postaus jalan noston esittelyttä
On ollu kestävä panda, sain sen mukaani 7-viikkoisena eikä se oo koskaan joutunu lelusairaalaan. Mä kyllä leikin sillä ihan joka päivä ja juttelenkin sille.
Emännän lakanoiden pyykkiin laitosta ei menannu tulla mitään
Simahdin kesken leikin, näytin melkein lelulta lelujen joukossa
Koissukamuja oon tavannu ja on kimppalenkkeiltyki, vaikka kesää harvemmin ny talvella on kohdattu. Mun omassa kaupassa (M&M) oon poikennu paijattavana lenkkeillessä joka viikko. Moni lenkkeilijä pysähtyy moikkaamaan mua ja se perhosten Vesa-isäntä hyppää työmatkallakin pyörän selästä mua paijaamaan.


Heipat ja kivaa kevättalvea kaikille!

Ja peeässänä, on se emäntä tikuttanutki mun koisiessa, mm. tällasen kuvioinnin sukkia se on vääntäny pussillisen, joten varokaa vaan "sukitettavat":


Kevään korvalla sitte taas lisää juttua.