Vihdoinkin puikkoihin

Puuh, voi vitsit millainen touhusyksy! Kaikenlaista käsintehtyä on kyllä syntynyt, mutta vasta muutama päivä sitten kaivoin puikot esiin, sillä pitäisi saada pikoin valmiiksi sarjan viimeiset kiitoskukat eli miehiset "lakujätskisukat". Ei tahdo kyllä neulomus edistyä vieläkään, ellei muuta niin siirrän tavaraa paikasta toiseen.

Vanha Tikutin nosti kaupassa päätään, hiplasin lankaa :d, mutta jätinpä ostamatta, vaikka olikin niiiiin minun väristäni. 100% keinokuitu sai jäädä kotiutumatta.

Tervetuloa lukijaksi - Virpi! Toivottavasti jatkossa on luettavaa useammin :).

Tässä todiste esiin kaivetuista puikoista, tulossa on Teetee Pallaksesta Petäjä-kuvioiset 43 koon sukat.

Musta lanka ei aivan riitä samaan väritykseen kuin aiemmat, mutta täältä oli ehditty lopettaa jo Teeteen lankojen myynti.

**********

Sitten syyspuuhieni pariin.
Langat muuttivat ensin laatikoissaan perusteellisesti pestyyn ja desinfioituun saunaan. Saunomattomalle tilasta tulee hyvä varasto. Lopulta kuitenkin iso vaatehuoneeni nielaisi sujuvasti kaikki lankalaatikotkin. Sauna sopinee luontevammin kodinhoitosektorin varastoksi.

Siirrytäänpä ensin ulos näin ulkoistuksen muotikaudella.
Olipa kerran kuusi, grilli, hopeapaju ja suihkulähde.

Ensin hävisi kuusi. Lasten ilona olleen suihkulähteen kohtalo oli myös tyly, kuten alla näkyy.
Jätkä kuopi mullasta aarteita leluikseen ja lisäksi toi tassuissa märän mullan sisään, kunnes peitin alueen moninkertaisella kateharsolla kevättä odottamaan.

Vihreävalkoiset kuunliljat saavat vielä talvehtia tässä, kivetkin säästin mahdollista tarvetta varten. Keväällä nähdään onko niille paikkaa.

Ränsistynyt hopeapaju nyt:

Sitten oli grillivainaan muodonmuutoksen vuoro, enkä tarkoita lyhtyä.

Grillin päällä kasvoi kivan näköisiä sammalia, tiilet ja raudatkin olivat osin jo palaneet.

Vasaralla ja moskalla laitoin menoksi, ei tarvinnut punttisalille mennä. Vitsit miten paljon ja miten nokista roinaa tuosta kertyi pois roudattavaksi, moninkertaistui mokoma.

Kenturasta tuli paljas, talvi toivottavasti hautoo hyvät, metsäiseen kalliomaisemaan sointuvat istutussuunnitelmat. Ideat olisivat kovasti tervetulleita...

 

Lähtökohtatilanteessa 

kämppä oli kaameassa kunnossa - pilalle asuttu kuvannee sitä parhaiten. Niinpä remppa- ja siivoustyön määrä on ollut mittapuussani aivan järjetön käytettävissä olleeseen aikaan nähden. Jääkööt silti kuvadokkarit menneestä.

Nassun pesua

pintarempalla riitti katosta jopa kaapistojen runkoihin asti. Pian huomasin remppapäivien venähtävän 16-18 tuntiin. Onneksi olin säästänyt lomaa. Unijukkaa ei tarvinnut iltamyöhällä kutsua, mutta unta riitti vain 2-4 tuntia ennen kuin silmät pamahtivat auki ja tohina jatkui täydellä höyryllä. 

Pohjatyötä riitti valtavasti, mutta seinien levyttäminen yksin rempatessa tuntui pika-ajatuksena hankalammalta vaihtoehdolta.

Bling Bling - 

miten tässä näin kävi, minä kun en ole yhtään Bling Bling ihminen, niin tänne vaan alkoi pesiytyä metallisia sävyjä efektikohteisiin. Tai no, bling ja bling, ei täällä varsinaiseti kimalla mikään eikä kristalleista ole tietoakaan - vähät entisetkin hävitin.

Pääosin tuli paperinvalkoista, hieman harmaaseen taipuvaa kittiä ja parit efektiseinät. Kontrastien luomisessa ja värimaailman kokoamisessa toimivat tekstiilit tai vähä esillä oleva esineistö. Jos joskus kaipaan värikylpyä, saan senkin tekstiilein ja/tai esinein aikaan.

Omituisin otus 

lienee kameleontti makkarin seinä, joka muuttaa väriään valon mukaan hopean harmaasta vaaleaan maitokaakaoon, harmaan vihertävään, pronssiin ja haalean vaaleaan kultaankin.

Käsin seinä on sudittu, mutta lopputulos ei ole epäsiisti juovikas ja laikkuinen kuten kuvissa. Sävyt ja tummuus vaihtelevat kunkin sutimissuunnan mukaan.

En tajua, kun koneella 200-kertainenkin suurennus blogiin tuotavasta kuvasta on parempi ilman jyrkkiä, suhruisen näköisiä viivoja ja kummallisia laikkuja. Enpä kuitenkaan jaksa nyt pähkiä mistä tuo johtuu, vaikka kuvat aika kelvottomia ovatkin, jäisi tämäkin blogin päivitys tekemättä...

Kameleontin väri detaljikuvissa on lähinnä hopean harmaa

Eri kuvakulmista ja valaistuksissa kameleonttia katsellen - ja vain näissä kuvissa näkyvin laikuin ja raidoin.

Rempanaikainen päivänvalokuva

Päivänvalokuva tämäkin koirapojan sohvan kera

Ovikin jo vihertää, livenä ei ihan näin vihreää synny

Laskevassa auringossa/hämärässä päivässä

Salaman tuottamaa, oikeasti haalean vaalea kulta, valon kelvin 2700.

 

Lisää Bling Blingiä
ilmestyi työtilani yhteen seinään, valaistuksella ilmettä hallinnoitava versio tämäkin. Aihe, abstrakti tiilisommitelma tuli viereisestä paperinvalkoiseksi maalaamastani tiiliseinästä sen tiilenpäitä laskiessani.

Alunperin tähän oli mielessä saniaismetsä, mutta siitä tuli ihan liian Bling Bling.  Väri on jotain hopeanharmaan vihertävää, mitä lie.
Saniainen hyppäsi kukkapurkkiin ja hopeanharmaa jatkuu tästä viereisen tilan jättikokoisessa pitkänukkaisessa matossa.
Kontrastin luo kaapinperukoilta löytynyt Vallilan tummapohjainen, ehkä suopursuaiheinen verho.

Bling Bling jatkuu ruokapöydässä teekannukuppi-lampun muodossa.
Kittiharmaan liinan kangas on Vallilan valikoimista.
Seinään on liimata pläjäytetty struktuuripintainen harmahtavan kitti non-woven tapetti.
Omintakeinen kuviointi oli seinään mietittynä, mutta tapetointi oli "oikotie onneen", sillä ajan puute esti struktuuripinnoitteella ja helmiäislasyyrilla leikkimisen, koska koirapoika olisi jo pitänyt ottaa apulaiseksi. Tilan muut seinät ovat tässäkin täyshimmeät paperinvalkoiset.

Verhojen ompelua riitti kymmeniä metrejä...

Ja tässäkin on mukana, mitäpä muuta kuin hitunen Bling Blingiä :d. Kangas on maannut kätköissäni, vanhoja hamstrattuja kankaita tai verhoja hyödynsin.

Verhon läpi näkyy terassia ja metsää. Mielessä tähän ikkunaan on Vallilan hopeanharmaa verho.

Muutoin tämä iisakinkirkko valmistunee ja sisustuu jouluun mennessä. Ensi kesäksi jää vielä hiukan rempattavaa. Osa vähistä kalusteistakin on vielä kaupassa. Huomaa, että olen asunut ahtaasti, kun nyt pitää olla paljon tyhjää tilaa ja vähän tavaraa esillä avaran yleisilmeen tuottamiseksi. Leikkivä koirapoika kyllä tykkää juoksutilasta...

Summa summarum, ainakaan näin perusteellisen puhdasta minulla ei liene koskaan kämpässäni ollut kaikkia tavaroita myöden. Siinäpä sitä on ylläpitämistä :p.

Tässä oli taidokkaampi kutoja asialla. Paljonkohan tuon tekemiseen on mennyt "Teklalta" aikaa...

Yritän hiljalleen kuroa kiinni aukkoja blogienne lukemisessa, pikapiipahduksia olen toki tehnyt liki päivittäin syömisen lomassa.

Mukavaa lokakuun loppupuolta kaikille :)