Hurahtanut kuukausi

Minnekähän lie taas kuukausi hävinnyt :o), no, joka tapauksessa on aika laittaa raportin tynkää neulesektorin tapahtumista. Hämmästyttävää miten tämä aina osuukin kuun 20 päivän tienoille.

Jokainen postaus on viimeiset kuukaudet pitänyt aloittaa anteeksipyynnöllä siitä, etten ole aiemmin vastannut kommentteihinne. Ihanaa, että silti jaksatte piipahtaa ja kommentoida. On suorastaan noloa, että oma kommentointini ihanissa blogeissanne on ollut ihan nollassa :(.

Salvia-takki
Hedgehog Fibres Merino DK, väri Sage
560 g nelosen puikoilla.

Neuloin ylhäältä alas yhtenä kappaleena aikalailla tyhjältä pohjalta, muokkasin saddle shoulder ja contiquous menetelmien pohjalta omanlaiseni olka-hartialinjan kainaloihin asti. Parannettavaa jäi hiukan seuraavaan mahdolliseen, mutta suht hyvän sain, ei pullistele eikä kinnaa.
Isot palmikkokuviot ovat odottaneet käyttökohdetta ja ovat vuoden 2001 Knitter's Magazinesta, joskus lainassa ollut lehti. Pielet, hihansuut ja helma syntyivät hihasta ravittettuina.
Langat olivat peräisin kahdesta eri värjäyssatsista ja hieman uniikkeja vyyhdit ovat samassakin erässä, joten aloitin neulomisen kolmannesvyyhdillisellä ottaen siinä vaiheessa seuraavan vyyhdin kehiin vuorotellakseni kahden kerroksen välein eri vyyhdeiltä. Hihoihin jätin vähän niitä, joita oli hihojen alkaessa käytössä jne. Hetken oli neljä eri vyyhtiä menossa ja täysin loppuun kului vain se eka. Lankaa jäi vielä jonkin kaula-asiaan.
Puikotin 1.-14.11.

Palmikot eivät livenä hyppää näin silmille kuin kuvassa.

Väri on livenä himpun salviampi kuin harmaan päivän kuvissa.

Alkuperäinen ajatus oli laittaa palmikko vain toispuoleisesti niin eteen kuin taaksekin, mutta näin räimeällä kuviolla se tuntui liian epäkeskolta, hyppäsi silmille kuin ponnahdusikkuna.
Toisen kerran purin vähän matkaa muuttaakseni etuosan palmikkokuvion alkamiskohdan, lopputulos ei ala kuvion eikä silmukoiden ilmestymisen mukaan. Sen sijaan saddle shoulder + contiguous modaus onnistui kerrasta, mutta oli sitä laskeskeltukin.
Käyttömukavuus tuntuu kivalta, joten tullee käytettyä ahkerasti. Värikin on hieman epätavallinen minulle.

Takin lisäksi ei ole valmistunutkaan kuin kahdet sukat muistamisiin, käyttö- ja unisukat samalle henkilölle.

Saapassukat Opal 6 ply:tä vaalean harmaana.
Palmikkokuvio on Mary Webbin kuviomallikirjasta ja joustin toistaa seuraavia kahta kerrosta, eka: 2o, 2n sekä toka: 1o, 2n, 2o jolloin kerros päättyy 1o.
Koko 39/40, 115 g, puikot 2,75 mm,
valmistuivat lokakuun viimeisenä.

Unisukat Malabrigo Sockista, väri Solis. Tämän ostin heinäkuussa käydessäni Titityyssä, oli kuukauden lankana alessa.
Kuvio on samaisesta mallikuviokirjasta.
Koko 39/40, 85 g 2,5 mm puikoin. Päättelin 30.10.

Lankarintamalla ei ole hurjasti tapahtumia.

Siililankaa (Sock) on tullut väreissä Pod ja Potluck 4, nämä ovat jo puikoilla. Tulossa on paita ylhäältä alas yhtenä kappaleena, tällä kerralla istutetuin hihoin. Ei tosin Tuulia Salmelan TTS:llä kirjan ostosta huolimatta, vaan Barbara Walkerin metodilla.
Modaan joskus myöhemmin Tuulian version, se on niin kaukana oman kroppani ulottuvuuksista 80 cm:n rinnanympärykselläkin. Esim. yhteen hihaan mahtuisivat molemmat tikkukäsivarteni. Walkerin systeemi on lähempänä lopputulosta.
Teen vaihteeksi paidan 4-5 tuuman positive-easena, kun istuvampia on tullut tehtyä useita peräjulkkaa. Kohta pitää päättää hihojen väritys ja sitten vielä kaula-aukko, joko teen ison kauluksen tai irrallisen kaula-jutun, jolloin paita olisi monikäyttöisempi. Iso kaulus voi olla turhan lämmin ohueen paitaan ja siten vähentää käytettävyyttä.
Neulepinnan pitää olla yksinkertaista, sillä neulomisen taustalla on vaihteeksi opintomateriaalia. Palmikkotakin kanssa piti aina keskeyttää pänttäys palmikon kohdalla.

Hedgehog Fibres Sock, väri Pod

Hedgehog Fibres Sock, väri Potluck 4

Dibadulta tuli Twisted Fifties Trio Aquarell no. 36 kolminkertaisena satsina eli yhteensä 450 g. 3 väriskaalassa olevaa 50 g vyyhtiä on niputettu yhdeksi 150 g vyyhdiksi, jotka ovat silti erillään. Kyseessä 100%:n merino, 182m/50g.
Valo ei tahdo enää riittää kuvauksiin harmaina päivinä.

Dibadu Funnies Trio Aquarell saapumistilassa.

Tässä omiksi kolmikoikseen eroteltuina.

Ensi vuoden teemani on: kaikkea vähemmän. Vähemmän puikotusta, vähemmän uutta lankaa, ei yhtä työtä pidempikestoista KALia, ainakaan jos siihen sisältyy haasteita, sillä niillä on ollut ikävä taipumus muuntua myös lisälangaksi.
Yksi poikkeus vähentämiseen silti on - vähennys ei koske tätä blogia, päivitystaajuudessa ei ole enää mitään harvennettavaa...

Vaikea kuvitella näin lämpimänä syksynä, että kuukauden kuluttua ollaan jouluviikolla. Meillä ei ole satanut kertaakaan edes räntää lumesta puhumattakaan.
Ilman liukkautta lenkkeilty syksy on ollut kovasti mieleeni, tosin kurakeleistä en koiruuden kanssa ole kovinkaan innoissani. Ylimääräistä siivousta on riittänyt. Pikkupakkanen olisi jo tervetullut.
Viritin jo ulos vuodenaikavalot kivalla säällä, mutta en osaa polttaa niitä ennen kuin joulukuu alkaa, vaikka kovasti vastaavia täällä jo näkyy. Kynttilälyhty hoitaa nyt ulkotunnelmoinnin virkaa.