Puolivuotinen

Terkut Osmonpuistosta Tampereelta. Kävin vähän isompaa cityä ihmettelemässä ja Teeaa tapaamassa viikko ennen puolivuotispäivääni. Reipas poika olin kaupunkivisiitillä. Ei haitannut vaikka kadulla kulkiessa Nysset pyyhälsi reilun metrin päästä vieressä ohi.

Emännän puhelin ei todellakaan sovi kuvaamiseen, eikä ainakaan harmaana marraskuun päivänä. Se ei kestä yhtään liikettä ja minähän en paikallani ole, vähintään häntä huiskaa. Kiitos Teealle emännän puhelimen käytöstä.
Lähinnä kerjäsin namia emännältä, mutta sit se emäntä meni vielä pilaamaan hihnan sijainnilla parhaimmat kuvat:

Slurps

Jojona, ainesta kuvaan olisi jos vaan olisi sopiva kuvausväline.

Menossa

Puolivuotispäivänä emäntä otti taas mun strategiset mitat. Se sai 38 senttiä ja 6,7 kiloo. Paino oli hievahtanut 2,5 viikon jälkeen sata grammaa ja korkeuttakin oli tullut vähän, vaikka mun turkki on paksuuntunut niin paljon, että osa korkeuden lisäyksestä on turkkia. Mulla alkaa kohta olla leudompien talvikelien mantteli ihan omasta takaa kun myös massupuolelle on ilmestynyt karvaa.

Me pidennettiin aamulenkkiä kun enää ei oo kokoaikaista lenkkiseuraa Ticon ja Geishan muutettua keskustaan. Ehdin mä kuiteskin oppia lenkkeilemään porukassa. Aikaa kuluu nyt vähemmän vaikka lenkki piteni kilsalla, oon aika reipas menijä omaa tahtiani pitäessä. Mulle se lenkki on silti vasta alkusoitto, sen verran vauhdikkaat heppaleet vedän vielä lenkin perään takapihalla. Päivälenkkiä vähän jo pidennettiinkin, mutta emäntä odottaa että mulle tulis vähän kuukausia lisää, niin lenkit vois vielä vähä kerrallaan pidetä.

Kuvia ei tähän aikaan vuodesta juuri kerry, ne nukkukuvatkin tuli jo viimeks postattua.
Telkkuruutu meillä on nenun ja kielen jälkiä täynnä kun käyn nuuhkimassa ja lipaisemassa. Yliopistollinen eläinsairaala ja  Koirien salainen elämä -sarjat on mun suosikkeja, kas näin:

Huomaathan että mun häntä vippaa.

Emäntä ihmetteli kun olin sen parilla poissaolokerralla haukkunut viitisen minuuttia. Kesti kauan ennen kuin se tajus, että toisella kerralla mulla namin piilotusloorana ollut leivinpaperin pahvipaketti oli liiskana mennyt portin ali tuulikaapin kuramaton alle ja toisella kerralla sinne meni mun puruluu. Yritin tietty haukkumalla saada niitä takas, mut ei ne tullu vaikka kuinka paukutin päätä. Emäntä löysi mun aarteet vasta siivotessa.

Tänään me mennään taas treenihallille, saas nähdä mitä kivaa ja jänskää siellä tänään tehdään. Uuden palkkalelun testi meillä ainakin taitaa olla, yksi viikolla ostamassa käyty lelu nimittäin katos salaperäisesti.

Heipat taas! Mun postailut vähän harvenee entisestään, mut viimeistään kuukauden päästä annan kuulua itsestäni ja aiemminkin jos esim. tulee jotain mitä emäntä kutsuu lumeks.