Sivut

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Kuukausi lisää


Täytän siis jo 7 kk ja emäntä sai mun korkeudeks nykyturkiksilla 39 senttiä ja painoa mulla on 6,8 kiloo.
Jos postaus ois kuvista kiinni, niin se jäis tekemättä, totes emäntä. Julkaisukelpoisia kuvia ku ei oo, mut postaan silti.

Mua sanotaan aina iloiseks, hyväntuuliseks, kiltiks ja kaikkien kaveriks. Emäntä ei kyllä menis vielä vannomaan kaikkien koiruuksien kamuks ku ikää tulee lisää.

Ja näistä mä tällä hetkellä tykkään: leluista, leikeistä, juoksemisesta, nenutöistä, puruluista ja tietty nameista ja ruuasta. Kuonokansan sanomien uusin uutisvirta lenkeillä on kivaa luettavaa ja seuraaville jätän omat uudet ilmoitukset. Aksahallilla on ihan huippua juosta ja leikkiä emännän kans.
Halimisestakin mä tykkään, kuono vaan kohti taivasta emännän sylissä ja poski poskea vasten, josta emännän kaveri totes että mä oon ihan nirvanassa.

Ja pah niille emännän lupaamille lumille, vaivainen sentti jotain valkoista. No, hajut siinä on mielenkiintoiset ja nyt emäntä näkee tarkalleen mitä mä lenkillä nuuhkin, mut ei siitä lumesta muuten mitään kiksejä herunu.

Asun lelumeressä, tää on sisustus mun makuun.

Emäntä ei käsittänyt miten mä voin tykätä tällasesta vinkuporkkanastakin. Ite valitsin ku mulle näyteltiin leluja. Haukahdin tän kohdalla kerran ja niin terävästi, että myyjä meni ihan kananlihalle.

Mä ja mun kettu, se tosin on mahallaan.
Tää on joku risteytysotus, mut ihan kiva mun mielestä. Iha ite oon valkannu. Ja mä tiedän, että emännällä on uudenvuoden aattoo varten jemmassa uusia leluja ja herkkuluita.
Kun mä hotkin tästä naminpiilotusmatosta raksut ahnehtien ilmaa massuuni, niin mä sain tän uusiokäyttöön, ihan kiva ja lämmin tässä on makoilla.
Mulla on uus "Taffel timekin". Kaupan täti asuu tässä lähellä ja se toi tän mulle kotiin asti ihan siltä varalta, että mä sattuisin tarviin uuden. Joo, olihan sen vanhan katossa jo romahdusvaara sanoi emäntä.
Tolkuttoman epäterävä kuva, mut mä harjoittelen tässä "esteetöntä lähtöodotusta" aksahallilla. Vieressä on mun tän hetken paras palkkalelu, mopillinen narupallo joustavalla narulla.
Blogiotsikko lupaa, että täällä on joskus käsitöitäkin.

Mä sit osaan sovittaa itseni sellaiseen kiemuraan, että mahdun varmasti kuvaan:
Emäntä vaan kuvas lankakirjanpitonsa liitteeks nää Freyan emännälle lähteneet sukat (CoopKnits Socks, Yeah DK), että se saa varastonsa täsmäämään. Se tietää sit heti mihin mikäkin lanka riittää.

Näillä seuraavilla viherkirjavilla Lumikello-sukilla emäntä piti surun varjon kuoppajaiset. Tän stoorin se saa ihan ite selostaa...
Jouluaattona 2008, kolmantena päivänä Fijtjen kuoleman jälkeen hain juuri ennen sulkemisaikaa paikallisesta marketista puikot ja lankaa jouluseurakseni.
Säästin yhden kerän neuloakseni sen jouluksi 10 vuotta myöhemmin.
Lumikello ja 15.12. liittyvät mukaan siten, että lumikelloja poimin 12-viikkoisen Fjellen haudalle seinustalta maaliskuisena naisten päivänä ja 15.12., Kajalin kuolinvuosipäivänä julkaistiin tämän mysteerineulonnan viimeinen vihje.
Tuorekset pääsevät heti lenkkeilykäyttöön. Viis siitä että kirjava (Novita Nalle Colori) lanka ei malliin sovikaan.


Freyan isännälle emäntä teki tällaset paksukaiset paksukaissukkien tarpeeseen (Sandnes Alpakka Strømpegarn+Katia Andes):
Emäntä teki omaan kuvioonsa virheen ku se katseli pumpum-hiihtoo, mut se teki sit toiseen sukkaan samanlaisen kuviovirheen. Vois se olla tarkoitettukin tolleen.
Ja Freyan nuoremmalle isännälle (10 v) meni tällaset laguunin väriset jäämä- ja jämälankasukat (Hedgehog Fibres Sock):
Näistä pyydettiin Ravelryssä ohje saksaks ja emäntä sit kirjoitti auf Deutsch.
Nyt sillä on puikoilla vielä yhdet pehmeät joulukortit, jotka ehtii vasta joulun jälkeen. Se neuloo vaan ku mä nukun lenkkien jälkeen.

Yritän kertoa seuraavat kuulumiset heti vuoden vaihduttua.

Toivottelen Herkullista Joulun aikaa koiruille ja Leppoisaa sellaista ihmisille!