Juhannuksen aikaan

Ny ei oo 19. päivä, mut eikös poikkeus vahvista säännön 😁.

Päivänpaistattelua juhannusaattona, ilmeet vain vaihtuu, huh hellettä. Ja nääki kuvat on sit vaan emännän huonolla puhelimella napsittuja:

Terassilla voi makoilla tänä kesänä vain tuulisena päivänä, tyynellä on hyttysiä liikaa.

Kimalaisjahtia riitti polun varressa mustikan kukinnan aikaan, emäntä oli  kärppänä enkä ainuttakaan saanut napattua. Mustikkaa tulee paljon ja puolukkaa kans.

Mun toiseenkin naapuriin muutti kissa, Hilma. Seki ulkoilee narussa. Ekalla kerralla mun piti vähä haukkua sitä aluks, mut ei sen jälkeen.
Sit täs asustaa siilejä. Emäntä sano, et olisin saanu nenun täyteen piikkejä jos se ei olis kiljaissu niin nopsaan ku mä säntäsin siilin perään. Siili sit ehti just ja just aidan raosta karkuun. Se oli kakinutki terassille. Tai ei toi emäntä ensin ollu ihan varma oliko se siilin kakia, mut se haki kuvat netistä.

Kerran mä taas olin haukkunu vartin ku emäntä oli pois, se meinas jo ihmetellä että miks, mut sille selvis syy ku mä heti sen kotiin tullessa näytin, et mun namupahvipaketti oli menny sohvan alle enkä mä saanu sitä pois. Enkä saanu tietty niitä namujakaan ennen ku emäntä onki sen paketin pois. Tyhmä paketti, vartin olin jaksanu haukkumalla yrittää mut menin sit nukkumaan ja heräsin venyttelemään ku emäntä tuli. Emännän vakoojakone kertoo kaiken.

Emäntä löysi sattumalta jotain muuta etsiessään kuvan meidän perheen ekasta koikkerista Megistä, jonka mukaan mä sain nimeni.

Meg 10-vuotispäivänään toukokuussa 2007

Yritti toi emäntä ottaa puhelimella videooki aksahallilla. Ois se muuten aika ok, mut sen tarvis tutkailla miten siitä sais pätkäistyä ne ylimääräiset ajat pois, ku siinä on kymmenkertasesti sellasta mis ei kuva-alalla tapahdu yhtään mitään, se puhelin ku kuvas hallin pöydällä. En muuten huomannu lainkaan, et emäntä oli korottanut 5 sentillä hyppyjä.

Heipat taas, on päivälenkin aika. Josko mä sit 19. päivä palailisin kuulumisin.

Eka kuukausi vuosikkaana

Luvassa on taas aikas sekalaisia kertomuksia ku toi emäntä kasaa tänne aina silloin tällöin jotain, mut ei julkaise, ja sit se ei enää muista mitä se on jo laittanu. Semmonen se nyt vaan on, toi mun emäntä.

Fijtje täyttäis tänään 17 v, mut sen kaks sisarusta täyttää, joten emäntä käski lähettää tätä kautta onnittelurapsutukset Lotalle ja Vellulle.

Kuvia toisen vuoteni ekalta kuukaudelta:

Toukokuisissa pihaleikeissä

Huomasin Violan (=naapurin kissa)

Risumestarina kannoin tätä koko karahkaa, mut pakko sitä on vähän pieniä.
Joskus kuskaan samaa risua koko lenkin ajan niin, et mä kakinkin se risu suussa. Jätän sen sit kotona ulko-oven pieleen ja otan taas ku lähdetään seuraavalle lenkille.

Aamuauringon paisteessa, päivän pisin lenkki tehdään kuumina päivinä anivarhain. Ollaan väliin puoltoistatuntiiki liikkeellä.

Pikkukamun vastaanottoasennossa. Mä oon tuon Simo-cavspan ainut kamu, se ei välitä kenestäkään muusta koirasta yhtään mitään, mut musta se tykkää.

Sama vastaanottoasento, Amigo ja Hupi tulossa kotikadultaan, Hupi on toi enempi mun värinen.

Mentiin yhdessä vähän matkaa. Niitten vauhti ei mulle matkavauhdiks riitä.

Lisää kamuja liittyi seuraan seuraavasta risteyksestä, etummaisena Luna ja keskellä Tiksu. Nähdään melkein joka aamu nää samat kamut ja aikas usein myös terrierivetskut Paavo ja Toope, mut niistä emäntä ei oo saanu ku pyllygalleriaan kuuluvia kuvia.Ne on kans mun hyviä kamuja.

Lenkin yks kohokohta, pääsen nassua pesemään. Jo aimmin olin laittanut posken poskea vasten ja silmät sirrille Hupin ja Amin isännän kanssa.

Hupille näytettiin poseeraa -merkki

Amigo. Jo aamuseiskalta oli hellepäivänä tosi kuumaa.

Luonto-ohjelmat on edelleen mun kestosuosikkeja, tuol on robottieläin kuvaamassa aitojen joukossa.

Ykssarvinen oli mun toinen synttärilahja

Näyttelytreeneissäkin on viimein käyty. Oon nähny siellä isoimpia koiria ikinä, kaukkarin, vanhaenglanninlammaskoiran ja sen sellasia, mut en oo ollu niistä moksiskaan. Melkein joka kerta on ainaski joku koira jota en oo siellä ennen nähny. Oon vaan tehny mein omaa juttua muista piittaamatta.
Jo tokalla kerralla mä kävelin hienosti ringit, eestaas ja kolmiot napittamatta enää koko ajan emäntää pää kenossa. Pöydälläkin olin rentona vaikka iltapäivällä oli just oltu eläinlääkärissä kaivatuttamassa jumiutuneita risun ja puunpalasia mun hampien väleistä, kitalaen kaaresta ja kurkusta. Miten ne nyt silleen menikin, samaa keppiä olin kantanut melkein koko aamulenkin. Onneks toi mein lähieläinlääkäri (n. 250 m) oli vielä paikalla ja päästiin heti. Tais taas mennä risut boikottiin, yhyyy, toivottavasti ei.

Minusta on tullu jo hieno isojen koirien ohittaja lenkeilläkin, noi mun pikkukamut tahtoo välillä haukkua isoille, mut mä vaan tarkistan mikä on aihe ja toteen, ettei tää niitten juttu koske mua.

Keppijuttu taas, tääkin menee sit lenkin päätteeks ulko-oven viereen odottaan uutta reissua.

En voi luopua kepistä pisimisenkään ajaks.

Huippuhelteillä käydään keskipäivällä vaan tässä kotimetsässä, meidän katto näkyy puiden takaa.

Sit mä sain oman namimaatin kun tullaan tarviin sitä aksassa toistaiseks jatkuvasti, edellinen oli lainassa. Ja on sillä maatilla muutakin käyttöö. Mä tarvin eri tilanteissa keskimääräistä useammanlaista palkkausta. Mulle ei kuulemma toimi helpot Fijtjen tai Kajalin jutut. Joten oli se tosi tärkee laina, muuten emäntä ei varmaan ois keksiny tätä namimaattia.

Jäin kyttäämään josko se antais mulle vielä toisenkin namin. Ei antanu.

Päivystän koko ajan josko jotain herahtais. Halpismarketista löytynyt "jäämiehen" kylmäkassi nielaisee treenireissuille namimaatin ja tarvittaessa muutakin.

Kisaturisteeraamas ollaan käyty muutama kerta. Emännän mielestä mä osaan käyttäytyä koira- ja ihmispaljoudes jo ihan mallikkaasti.
Aksan piirinmestiksissä oli ensin kaamee helle, mut mun olo uudessa viilennysliivissä oli ihan jees, ei tarvinnu isommin läähätellä. Liivi oli yli tunnin päästä sisältä tosi viilee ja ulkopuoli heijastaa auringon lämmön pois pinnasta. En laittanu sitä lainkaan pahakseni vaikken niin takeista tykkääkään.
Siis tällanen, kuva on mun oman kaupan (M&M) sivulta, linkki lakkais toimimasta jonkun ajan päästä:

Ei kerry liikaa painoa eikä veny ku ei ole imutettu vettä niin paljon ku se vetäis. Liivi pussiin ja mun kokoon noin desi vettä, puserrellaan - ja toimii.  Kotona etukäteen suihkupullolla kostuttaminen hoitais kans homman hienosti. Selän lyhyys on tarkoituksellinen, ei jäähdy reisien isot lihakset.
Mulla on tohon vielä huivikin.

 Sit alko kesken kisan taivaalla jytistä:

Sataakki alko ku saavista kaataen just ku mun kasvattaja oli vuoros. Radan jälkeen sen vaatteista tippu vesi ihan ku ois just uimasta noussu. Sillä sateella emäntä ei enää voinu pitää kuvauslaitetta esillä.

Sit se ukkonen tunki ihan päälle. Emäntä oli hyvis ajoin jäähdyttäny auton mulle sopivaks ja mä pääsin omaan boksiin ku mä oon vielä aikas ukkoskokematon ja säikähdin kerran kotona ku ihan varottamatta pamahti likellä ja emäntäki oli keittiös eikä mun kans olkkaris. En pelänny autos yhtään vaikka välillä auton oviki oli auki ku ihan päällä räsähti. Omas boksis oli turvallinen olo.
Me lähdettiin sit kesken kisan kotiin ku näytti, että uutta ukkosta riittää ja riittää. Kisaki jouduttiin keskeyttään vähäks aikaa. Tiet oli ihan järvenä ku tultiin. Meil oli kotonaki ukkostanu ja satanu kunnolla, mut vajaan kilsan päässä meiltä oli ihan kuivaa.
Ollaan me muutama kerta aksaamaski käyty, mut siitä lisää joskus toiste.

Emäntä ei meinannu edes muistaa, et se lupas 19. päivä kirjata tänne jotain. Se on tällä viikolla vaan pessy urakalla mattoja ja suursiivonnu, mulle tää huusholli kelpais tänänsäkki. Onneks emännän neuletuttu Anna, jolle on tulossa pentu Megin kasvattajalta, muistutti siitä välillisesti mainitesemalla sanan blogi. Kiitos Annalle myös viime postauksen kommentista! Emäntä ei oo jaksanu perehtyä miten se käpisteli blogin asetuksia, mut ei se kuiteskaan ite enää saanu vastattua siihen.

Mä meen taas leikkiin, heipat kaikille ja kivaa juhannusta!