Sivut

tiistai 1. tammikuuta 2019

Joulusta vuoteen uuteen

Heipsan taas!

Joulu oli ja meni, ja pöh, ei siinä mitään kummallista ollut. Emäntä lahjoi mua yksisarvisella ja puruluulla ja sitten me leikittiin ja lenkkeiltiin. Aamuisin käytiin neljän kilsan lenkillä, eikä nähty yleensä yhtään koirua kun se hoitokoirakamukin lähti kotiinsa.
Kyllä emäntä kuvia otti, mutta ei niistä juuri jäänyt kerrottavaa.

Tässä ollaan joulupäivän päivälenkillä, lunta oli maa juuri valkoiseksi, mutta Tapaniksi sekin jo suli jääksi.

Musta saa kuvan vaan ku seisahdan tarkkailemaan jotain, tai

kun nostan kinttua.
Taas emäntä haluu tunkee tänne käsitöitään. Tässä pahasti myöhässä oleva "joulukortti", mut se sanoo, että aika on menny mun hyväks. No nynne on postissa. Symmetrisen epäsymmetriset alpakkasekoitesukat. Joku sen oma malli, pah, evvk.
Emännän mattimyöhäinen "pehmeä joulukortti", väri on oikeasti harmaan petrooli.
Kaikista kivointa oli ku käytiin välipäivinä kimppapatikkalenkillä Eurajoen Pinkjärvellä. Emäntä ei ollut sellaisesta paikasta kuullutkaan, mutku tien poskessa lukee vaan Irjanne. Tällä kertaa Tellu ei ehtinyt mukaan, mut mun emä ja Lina oli ja ne kivankivat ihmiset.
Ei tarvis enää ees sanoo, et emännän puhelimella ei saanut minkäänlaisia kuvia. Viivi onneks kuvas meitä puhelimella Pinkjärven reitillä järven rannassa:

Lina ja mun emä
Ryhmäpotretti


Mä halusin aina kuvaan aseteltaessa istahtaa poikittain ja mun emän lonkan päälle.

Ei auttanut vaikka mun vanhaa asentoo korjattiin monta kertaa.

Kyllä mä mun emän tunsin ja sekin mut, mutta mä uskoin ku se viimeks ilmoitti, että mä oon jo liian iso poika pennuks. Ja niin mä jo oonkin.
Pinkjärvi oli kiva paikka, sinne vois mennä joskus toistekki. Kiitti lenkkiseurasta kaikille ja Viiville myös kuvista!

Sit tuli se uusivuosi. Paljo kummallisempi se oli ku joulu. Sain isommat lahjatki. Käytiin iltapäivällä vähän ylipitkällä lenkillä ku iltalenkkiä ei kuulemma ois tulossakaan. Sit emäntä jyrskytti pyykkiä koneella koko illan kylppärin ovi raollaan, höh.

Rätinä alkoi jo tunnin etuajassa, mut mua kiinnosti pikkukakkonen:
Psst, mun heilurihäntä

Päätä kallistellen kuuntelen.
 
Raketit paukkuu mut paukkukoon. Mä vaan leikin uudella haisunäädällä tai jollain karvasella kummiskin.
Tää puruluu oli ihan herkku, vieressä mun uuden, kurkiauran ääntä pitävän strutsin pää.

Ei mua se rakettien rätinä haittaa, mut ne pommin pamahdukset mua vähän oudoksuttaa.
Siirryin iltaysiltä sohvalle, taas pamahti joku pommi, piti avata silmiä.

Rätiskööt, mua väsyttää.

Iltakymmeneltä siirryin makkariin nukkumaan. Yrittäjien järjestämä ilotulitus oli puoli yhdeltätoista, puolisen kilometriä tästä tuulen yläpuolella, ja puolilta öin ammuttiin tässä naapurustossa aikas paljon. Heräsin molempiin ja nostin päätä, mut käänsin emännälle mahapuolen, että rapsutus massumus vaan.
Sit emäntäkin tuli nukkumaan. Kolmelta aamulla käytiin vasta takapihalla, kakstoistatuntinen pisiväli, sanoi emäntä. Mut ei mua pisittänyt vielä ennen ku pauke alkoi, ja kolmeltakin heräsin siihen ku emäntä heräs.

Tukeva haukkumisasento piti ottaa ku uudenvuodenpäivänä oli ilmestynyt tommonen kummallinen ukko tien poskeen. Porkkanakin oli neesuna ja risuja hattuna.
No tietty mä uskalsin mennä kattoon ja oisin nostanut siihen kinttuakin, mut emäntä kielsi.
Uudenvuodenpäivänä oli ekat kunnon lumet maassa, viis senttiä märkää räpäskää. Keksin lenkillä heti käyttöö lumikökkäreille ;).

Kivaa uuttavuotta kaikille ja heipat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita kommenttisi: