Sivut

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Vuosikas sorsajahdissa

1-vuotislahjaks sain sorsan, höh, ja ihan vaan sen vuoks, että Fijtje oli saanu 1-vee lahjaks samanlaisen sorsan kesäkuus 2003. Silläki oli synttärit kuun 19. päivä. No joo, aikas kauan on tehty samaa lelusorsaa.
Ehkä mä saan päivemmällä jotain muutaki ennen ku emäntä menee aksaepiksiin töhin. Arvaan etten pääse mukaan, vaikka voisin jo ihan hyvin osallistua siihen putkiluokkaan. Syksyllä saatan sit päästäkki ku emännällä täyttyy tänään vuoden talkoovelvote.

Likeltä liippas, ettei saatu yhtään synttärihumupotrettia, emännän kameran muistikortti tilttas kuvauksen jälkeen, mut jollain se sai ne kuvatukset kaivettua.

Vuosikas sorsajahdissa:

Tykkäsin kovasti sorsasta, toisin kuin Fijtje aikanaan.
Kiva saalis
Ylpeänä esitän
Siivestä on kivoin kantaa
Jos otan kropasta kiinni niin se töräyttää ihan ku oikee sorsa.
Kerranki mä tykkäsin emännän valitsemasta lelusta, yleensä saankin ite päättää
Vesileikkejä, siispä katse naapuriin päin.

Eka karvanlähtöniki on loppusuoralla ja ny emäntä kehtaa sanoo mua kaljuks 👅.

Mulle piti ostaa uusia pihaleluja joihin ei sammalet takerru. Osa oli hukkunu talvella lumen alle ja emäntä ei antanu niitä enää mulle, ku ne oli menny koviks koppuroiks. Murtuis kuulemma vielä mun käsittelyssä.
Mun uus piharapu, viikko ennen synttäreitä.

Aloitettiin sit turistikausi, se korkattiin käymällä näyttelypaikalla täs ihan lähellä ku emäntä oli ensin tullu nly-töistä kotiin. Se kuvitteli mun pitäneen sitä ihan tyhmänä paikkana mis ei tapahdu mitään, mut se yllätty et mä olisin halunnu kurvata sinne jäähallille ku lenkkeiltiin rakennuksen ohi myöhemmin.

Aksakisaturistina käytiin Noormarkus ja Tampereella pariski paikas. Tampereelta sain ton ravunkin. Treella oli seniorien SM-kisat ja mä sain putsata siellä monta kymmentä naamaa ja kirputtaa korvalehtiä. Ja oli siel koiriaki, iha joka paikas. Kävin ekaa kertaa esittäytymäs mun isän kasvattajalle, se ku asuu yhtä idäs ku me lännes.
Emännälle siellä oli hurjan paljon tuttuja ja se näki Megin kasvattajanki varmaan 10 vuoden tauon jälkeen. Sillä oli kisakaverina Hilma-walspa, joka katsoi mua niiiin pitkään, että emäntä olis halunnu tietää mitä Hilma funtsi. Mähän tietty tiesin mutten kerro.

Ja sit toisella Tampereen kisapaikalla menin varikolla A-esteen ekan kerran ku oli kasvattaja avustamassa. Emäntä ei yksin haluu viedä mua ekaa kertaa tollasille esteille, ihan vaan varun vuoks, et jos mua kuiteski alkais pelottaan. Tais kasvattaja sanoo ettei häntä tarvittu, tai jotain sellasta. Hiukan mua jänskätti ennen harjaa, mun silmin ku näytti, et oon menossa taivaaseen, mut sit helpotti ku mä näin, et täältähän pääsee takas maahan.

Enää on kait keinu, jota en oo koskaan ikinä menny. Tollaset kertaalleen tehdyt esteet saa ny kuulemma hautua mun päässä kunnolla ennen ku mennään uudestaan. Meil ei oo mihkään kiire sano emäntä. Pussin mä pääsin tekeen kerran alkeiskurssilla ku emännän pää oli liian kipee juoksemiseen, tais ollakki ainut kerta ku se oli pääkipuunsa tyytyväinen.

Viskaan ravun


Naapuruston tapahtumia pitää välillä päivystää

Tuttisuuna lelujen aamutuuletuksella
Tuuletettavaa riittää. Meil oli vappuun asti vähän lunta takapihalla
Aamusöpöstelyä (taas)
Kesän ekan lumiukon olis hyvin saanu takatalvena 4.5.
Siitä emäntä ei yhtään tykkää ku mä jahtaan amppareita, se pelkää et ne pistää mua. Sit mä yritän syödä kaikki muurahaiset, ne ei tältä tontilta kuulemma syömällä lopu. Kovakuoriaisetkin olis ihan nam, yäk sano emäntä eikä haluu antaa mun syödä niitäkään.
Ampparien takia se uhkas, ettei se tänä vuonna laita takapihalle mitään aitokesäkukkia, mut kyl sen kurkut tulee kummiski kukkiin.
Se kokeilee sellasia valeampiaispesiä terassille, jos sit ei tarvis ainaskaan pesiä alkaa hävittää. Lankavarastosta löyty käyttökelvottomia pieniä jämäkeriä ja yks verhokangas siihen päälle oli just eikä melkein ampparipesän värinen. Ny niitä erikokoisia ampparipesiä kiikkuu terassin katos.

Synttärin alusviikolta vielä muutama kuva:

Mun suupaino

Kaks kaljua, mä ja maisema
Lämmin päivä, melkein hellettä, 24,5 astetta (18.5.)
Seuraan pikkulasten vesileikkejä naapurissa
Kesken pallopelinkin piti pysähtyä seuraamaan lasten touhuja. Ja oli siellä kissaki narus.

On toi emäntä puikotellukki, se on tehny tän, kuvas alkutekijöissään olevan huivin päättelykerrosta jo kaksi viikkoo, eikä se vieläkään oo ku puoles välis. Saamaton emäntä.

Glazed Pecan Chamraj (= Lime Chamraj), MadTosh Tosh Merino Light

Kyl mä joskus taas postaan, kesäkuus varmaan, ehkä taas 19. päivä. Pitäis ton emännän ottaa kuvia vaikka meidän turistireissuis, kotiympyröistä on sadoittain vaan näitä samanlaisia.
Alan olla jo iso poika ja jossain vaihees mä siirrän emännälle tän turinoinnin. Mut sen jälkeen saatteki sit vaan muutaman kuivakan rivin luettavaks. Ja senkin vaan jos jotain spessua on tapahtunu.

Heipat taas!

1 kommentti:

  1. Kiitos kovasti siulle turinoista ja emännällesi elävöittävistä kuvista!

    VastaaPoista

Kirjoita kommenttisi: