Sivut

lauantai 10. elokuuta 2013

Kädentöitä nämäkin

Öö, jonkinlaisia käsitöitä kai nämäkin, työkaluina vain on puikkojen ja koukkujen sijasta pensseleistä sahaan ja kirveeseen.

Tämä kädentyö on vaihteeksi ihan kivaa.
Melkoiset barrikadit rakensin, ettei koirapoika pääse maalaamaan kirsuaan ja turkkiaan. Sille onneksi riittää henkisesti toimivat esteet, ei tarvitse olla teknisesti korkeat.  Kyllähän tuo agilitykoiruus hypätä osaisi.
Jätkä lipoi huuliaan Sadolin Otepohja tartuntamaalikippoa katsellen :o) - makunsa kullakin.


Kirjoituspöydän uudet vaatteet
Ikivanha, paikkakuntalaisen puusepän tekemä, ties missä tarkoituksissa ansiokkaasti toimien ryvettynyt kirjoituspöytä saa uuden valkoisen maalin ja päätyy nykyistä isompikantisena käsityöpöydäkseni.
Tässä pöytä on vasta Sadolin Otepohja tartuntamaalilla telattuna ja sudittuna.
Myös taustalevyt valkenevat käsittelyn yhteydessä.


Ei äkkiä uskoisi minkälaisessa jäteasemakunnossa pöytä oli ennen käsittelyjä.
Jos lopputulos on yhtä hyvä kuin tässä vaiheessa lupaa, niin seuraavaksi tähän tilaan päätyvät kaksi vanhaa lipastoa pienen nikkaroinnin ja kittauksen jälkeen värinvaihtoon. Työtarpeita riittäisi niihinkin.
Hih, hyviä harjoituskappaleita tällaiset, joissa ei mene haaskuun kuin enintään maali ja aikaa, jos tulos ei miellytä.

 
Kaapin väritys palatkoon ruotuun
Voi vitsit, kun en muistanut ottaa ennen -kuvaa, nyt tulee vain jälkeen -kuvia.
Vanhoista perusvaatekaapeista häipyy ruskeat listat, joita oli kunkin oven molemmissa sivuissa. Vetimet vaihtavat värin myös, tosin uusien vedinten muodossa.
Vaatteet ovat kaapissa hengareissaan, tosin puutarhajuhlapöytien muovitetulla liinalla peitettyinä.

Nämäkin ovat vasta  pohjamaalattuina, päälle tulee kaksi valkoista maalikerrosta. Kaapit saavat kelvata kunnes joskus hankin tilaa vapauttavat liukuovikomerot tilalle. Se kummallinen heppu, Vilénin Sulo nimeltään, on tainnut vierailla silloin kun säästin väärässä paikassa nämä ostaessani.



Uutta koira-aitaa ja porttia pukkaa
Koirapojan aitaukseen tulee uudet tolpat, nykyiset ei-kyllästetyt tolpat ovat lahoamispisteessä ja alaosien katkeiluja on korjattu puukiiloin jo pari vuotta. Samoin tulee uusi verkotettu lautaportti useasti jo korjaillun sijaan.

Kuvassa on vasta ensimmäinen katajanvärinen kuullotekerros puunsuojaa siveltynä. Lautoja lyhennän 5 cm molemmista päistä, siksi niitä ei ole käsitelty kuullotteella hanskakäsiä sotkemaan.
Tolpat lyhenevät vasta paikoillaan, joten niitäkään en käsitellyt päähän asti.
Nämä tolpat ovat sentään painekyllästettyä tavaraa.
Ulkovarastossa on nyt suursiivouksen jälkeen tilaa työstää aidan valmistelua ;).



Oikeatkin käsityöt edistyvät - hitaasti mutta toivottavasti edes varmasti
Pitsipalmikkopuseroon sain viimein kappaleet hihoja vaille valmiiksi.
Nyt jäinkin miettimään millä kuviolla teen hihat. Mallissa olisi tarjolla 2o 2n -ribbiä, mutta enemmän tai vähemmän sitä muutan. Pitää jättää asia mietintämyssyyn kirkastumaan.


Paha kiire ja yhä pahenee
Kummastakohan on kyse, yhä kiireisemmäksi käyneestä ajasta vai omasta hidastumisestani - niin tai näin, lopputulos on sama, jatkuva kiire ja hoppu. Leipätöissä viedään kuin kuoriämpäriä. Vapaa-ajan osalta se saattaa olla ihan itse aiheutettua, ainakin osittain...

Suursiivous on vieläkin pienin, mutta aikaa vievin osin kesken. Ohella teen kaikkea muuta mukavampaa, jotta raivaus ei menisi tyystin pakkopullaksi.
Seuraavaksi on silti mentävä raivaamaan keittiö (lue maalaamo) siihen kuntoon, että ruuanlaittokin siellä onnistuu :d.

Lankaa tulossa :o)
Enpä olisi hetki sitten uskonut, että on lankaakin kotiutumassa.
Keväällä kyselin tilaukseni yhteydessä Lankaideasta tiettyä väriä Artesanon sw Merinoon. Nyt tilaus oli lähdössä ja Tuula otti yhteyttä. Otanhan minä tuota mielimääni lankaa, peräti 2 kilon mälli on tulossa. 

Että tällaisia käsitöitä tällä kertaa ;).


6 kommenttia:

  1. Hyvä sitä on välillä puuhailla muutakin niin ei vallan työläänny siivoukseen.
    Ja hienoa jälkeä oelt saanutkin aikaan.
    Tuo kiire on kyllä tuttu tunne itsellekin, joskus vaan täytyy ihmetellä että minne...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit naulan kantaan (toisin kuin minä vasaroidessani) - kiire, että minne...? Sitä tosiaankin sietää välillä ihmetellä :o.
      Aamulla sutimen jatkuu päivän työt taas aikataulutettuina, kuinkas muuten :d.

      Ahtaan keittiöni sain sentään illalla raivattua toimivaksi keittiö-maalaamo -yhdistelmäksi ilman että koirapoika pääsee maalaamon puolelle. Saa taas lämpimät ateriatkin aikaan.

      Poista
  2. No on se sutinaa ollut sinullakin, kirjaimellisesti! Uusi maalipinta saa ihmeitä aikaan, mutta on se vain yllättävän työlästä. Ei tapahdu näppärästi mainoskatkon aikana niinkuin telkkarin sisustusohjelmissa...

    Mietin usein minäkin, mikä tämän kiireen ja miljoonat vaatimukset oikein luo? Luonko vaatimukset vain itselleni, vai pärjäisikö vähän vähemmällä. Ikä on onneksi opettanut armahtamaan itseään, mutta helppoa se ei aina ole.

    Onneksi jotain paluuta normaaliin arkeen osoittaa tuo lankaostoksesi;-) Tuo kuulostaa Tikuttimelta, jos mikä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sutinaa on tosiaan riittänyt kirjaimellisesti, varsinkin kun projektini laajeni (kas kummaa).
      Itseäni en sentään nurkkaan maalannut, mutta koirapojan ruoka on nyt kaapissa märkien kalusteiden takana "nakelissa". Onneksi sapuskaa tarvitaan lisää vasta aamulla.
      Olisikin helppoa kun homma kävisi mainoskatkon aikana telkun sisustusohjelmien tapaan :d.
      Yötöiksi kolmen tunnin unille lipsahti, kun tulikin muuta yllättävää ohjelmaa iltoihin. Tätä kaaosta ei jaksa montaa ylimääräistä päivää katsella, joten suti heilui sitten öisin. Ai niin, mitäs tässä onkaan puhuttu kiireestä...:d.

      Poista
  3. Ohhoh, kylläpä olet taas heilunut! Pienellä pintaremontilla saa kyllä vanhasta uuden veroista. Ja kun monesti tuntuu, että nuo vanhat kalusteet ovat paljon nykyistä kestävämpiä, kannattaa niihin ehdottomasti panostaa ja kuntoon laittaa, jos vain mahdollista. Meillä on myös ollut pientä maalausta meneillään, mutta ulkona. Kuistin kaiteista osa oli mädäntynyt, joten ne piti vaihtaa uusiin ja maalata. Ja muutkin kaiteet ja aidat kaipasivat jo uutta maalipintaa, joten viikonloppu vierähti siinä. Mitä nyt vähän tuli kukkapenkkejä säädettyä lisäksi. Kiire on turhan tuttu sana meilläkin töissä. Minulla ainakin se kiire on ihan muiden aiheuttamaa, siis töitä vaan on liikaa ja kaikella on dedis. Vähän ihmettelen, miten kaikesta selviää, mutta kaipa sitä, päivä kerrallaan. Kiireestä huolimatta hyvää tätä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän tämä viikko on kohta vierähtänyt, kiitos hyvän viikon toivotuksista :)
      Tulikohan minulle tässä se kuuluisa ahneen loppu, kun laajensin projektini niihin lipastoihinkin ilman, että kaikelle oli kunnolla edes tilaa, ja sitten työperäiset asiat saivat aikatauluni keikahtamaan häränpyllyä.
      Lisäksi minulla on sellainen vika, että olen pilkun fiilaaja maalaustyön jälkeni suhteen. Sudittuna ne kuitenkin ovat ja tuloskin on kelpo - loppu hyvin, kaikki hyvin.
      Se on totta, että monet vanhat kalusteet ovat nykyisiä kestävämpiä ja melko pienellä työllä saa jatkettua vanhojen elinkaarta mukavasti.
      Oma lukunsa ovat ulkona säiden armoilla olevat puiset rakenteet, huoltotyötä niiden parissa riittää ja työ kannattaa tehdä tasaisin välein hyvissä ajoin. Paljon saittekin viikonlopun aikana aikaan!
      Töissä kiireet tulevat kyllä itsestä johtumattomista syistä minullakin ja haukkaavat herkästi ennalta arvaamatta myös vapaa-aikaa. Reviirille osuvat ukkoset vielä tuovat oman lisävipinänsä töihin.

      Poista

Kirjoita kommenttisi: