torstai 26. joulukuuta 2013

Lin-kasa & jouluilua

Leppoisasti inspiraatioiden vallassa toimien on vietetty joulua kaksin koirapojan kanssa. Korkeintaan hieman parempia lenkkeilykelejä olisin toivonut aatolle ja joulupäivälle.
Lin-kasaa olen tikuttanut ja sisustusaiheisilla sivuilla surffaillut, kämppäni kun on vieläkin aikalailla vaiheessa.
Sohvan kuvittelin saavani jouluksi, mutta melkein kahden kuukauden toimitusaika yllätti, työjonoonhan se vasta tilatessa pääsi ja tulee viikolla 3.
Työtilani kalustuksen käänsin täysin uusiksi joulupäivänä ja joillain lipastoillakin oli jalat jouluna allaan.

Jouluinen langanpidin, pellavavyyhti toimi tuosta led-kynttilän kipon ympäriltä mainiosti. Lin-kasa on edistynyt, eikä taida päätyä purkuun.


Jouluorvokki kukoistaa pihassa ja tässä on "jouluisen" metsän lumet, lupaava valkoinen kasa kiven päällä on jäkälää :p. Tapanin lämpötila oli päivällä +5 ja risat.


Tavoistani poiketen tein joulun ruoat ja leipomukset vasta aattona.
Oli ihan mukava hääriä keittiössä kiireettä jouluista musiikkia kuunnellen. 
Kun muilla on jouluna torttuja, kakkuja, pipareita ja ties mitä, niin minä väsäsin aattoaamuna ohuen ohuita teeleipiä ja edellisiltana tekemääni taikinajuureen spelttihedelmäleipää. Hedelmäleipä tosin on parhaimmillaan vasta tänään. Kas tässä maistoon menossa meikäläisen vähemmän perinteiset tämän joulun kahvi- ja teeleivät :d

Koirapojan tuplajoulu, osa 2
Eli se toinen matkalaukussani reissulla vingahdellut lelu, jota jätkä tiesi päivystää laatikkoon viikon. Voi vitsit, että siinä on paha ääni ja ehkä juuri siksi poitsu jaksaakin vinguttaa sitä niin ahkerasti. Välillä sentään järsii tovin puruluuta.


Joulupäivän sataa loinotti niin, että koirapoika kääntyi lenkeillä kotiin päin, kiitti mulle riitti, oli herran harvinainen mielipide säästä. Nukkamatolla koisiminen oli kerrankin mukavampaa.
Herralla on ollut karvanlähtöaika ja se irtokarvahan on silloin ehtymätön luonnonvara.

Linssiluteista puheenollen
Aloin kasata ufoutuneita töitä tulevaa tempausta varten ja kamera oli kädessä, joten poika asettautui oitis linssiluteeksi. Yleensä rajaan kuvista tuon luteen pois, mutta olkoon näytteenä, että kyllä meilläkin tämä hallitaan :).


Lin-kasa ensisovituksessa
Olin niin epävarma tuloksen käyttökelpoisuudesta, että en tohtinut edes mainita mitä yritän värkätä :d.
Yleensä verhot virkataan, mutta minäpä tikutin ja vieläpä sattuman sanalemalla yksinkertaisella pitsikuviolla.
Olin aikanaan ostanut langan jakkuuni, mutta siitä tupsahtikin ikkunan jakku.


Kuvat keittiön ikkunan jakusta sisältä ja ulkoa. Tuo ikkuna on urbaanimaisemainen suoraan parkkikselle ja kaipaan erityisesti sen alaosaan jotain näkemäestettä niin, ettei tarvitse koko ikkunaa aina päivälläkin peittää. Onneksi ruokapöydästä näkyy vain naapurin kattoa, puita ja taivasta.
Taidanpa tehdä vielä yläosankin, luonnonväristä pellavaa jäi runsaasti. Kai sitä saa kankaisten joukossa yhdet tällaisetkin simppelit verhot olla :d.


Aamulla taas työt kutsuvat. Miltei perinteeksi on muodostunut, että olen joulun tienoon työpäivät töissä ja lomailen vasta pääsiäisenä.

Mukavaa loppuvuotta!

6 kommenttia:

  1. Kaunis verho!
    Hyää loppuvuotta myös Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mammutti!
      Samoin Sinulle oikein hyvää loppuvuotta!

      Poista
  2. Hieno verho. Minäkin olen joskus miettinyt, että neulotut verhot voisivat olla kivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lankakeiju :), olihan tuo neuleverho hiukan ufo kokeilu, mutta näyttää teknisesti toimivan.

      Poista
  3. Lin-kasastahan nousi kaunis verho! Neulottu pitsi on ilmavampaa kuin virkattu, ja pellavalanka sopii tuohon täydellisesti.
    Koirankarvaa olisi täälläkin, huopapohjasukat syntyvät kuin itsestään kun hetken tassuttelee meidän lattioilla ;p
    Hyvää loppuvuotta, ja vielä parempaa tulevaa vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verhohan siitä tuli :d. Lin-kasa saa odotella valoisampaa talvea ennen kuin pääsee ikkunaan, tällä hetkellä sen väri vain korostaisi ulkona vallitsevaa synkkää ankeutta. Kunpa nyt saisin toisenkin osan valmiiksi, ettei se ufoudu ufojen hävittämistempauksen jalkoihin ;). Tuo pellavalanka ei karvastamisessa aivan koiralle pärjää, mutta neuloessa siitä lähtee melkoinen höttö.
      Onhan ne huopapohjasukat toki lämpimät ja kylkiäisenä saa vielä huopapohjalliset kenkiinsä :).
      Kiitos samoin sinulle oikein hyvää loppuvuotta ja myötätuulista tulevaa vuotta!

      Poista

Kirjoita kommenttisi: