Vuosikas sorsajahdissa

1-vuotislahjaks sain sorsan, höh, ja ihan vaan sen vuoks, että Fijtje oli saanu 1-vee lahjaks samanlaisen sorsan kesäkuus 2003. Silläki oli synttärit kuun 19. päivä. No joo, aikas kauan on tehty samaa lelusorsaa.
Ehkä mä saan päivemmällä jotain muutaki ennen ku emäntä menee aksaepiksiin töhin. Arvaan etten pääse mukaan, vaikka voisin jo ihan hyvin osallistua siihen putkiluokkaan. Syksyllä saatan sit päästäkki ku emännällä täyttyy tänään vuoden talkoovelvote.

Likeltä liippas, ettei saatu yhtään synttärihumupotrettia, emännän kameran muistikortti tilttas kuvauksen jälkeen, mut jollain se sai ne kuvatukset kaivettua.

Vuosikas sorsajahdissa:

Tykkäsin kovasti sorsasta, toisin kuin Fijtje aikanaan.

Kiva saalis

Ylpeänä esitän

Siivestä on kivoin kantaa

Jos otan kropasta kiinni niin se töräyttää ihan ku oikee sorsa.

Kerranki mä tykkäsin emännän valitsemasta lelusta, yleensä saankin ite päättää

Vesileikkejä, siispä katse naapuriin päin.

Eka karvanlähtöniki on loppusuoralla ja ny emäntä kehtaa sanoo mua kaljuks 👅.

Mulle piti ostaa uusia pihaleluja joihin ei sammalet takerru. Osa oli hukkunu talvella lumen alle ja emäntä ei antanu niitä enää mulle, ku ne oli menny koviks koppuroiks. Murtuis kuulemma vielä mun käsittelyssä.

Mun uus piharapu, viikko ennen synttäreitä.

Aloitettiin sit turistikausi, se korkattiin käymällä näyttelypaikalla täs ihan lähellä ku emäntä oli ensin tullu nly-töistä kotiin. Se kuvitteli mun pitäneen sitä ihan tyhmänä paikkana mis ei tapahdu mitään, mut se yllätty et mä olisin halunnu kurvata sinne jäähallille ku lenkkeiltiin rakennuksen ohi myöhemmin.

Aksakisaturistina käytiin Noormarkus ja Tampereella pariski paikas. Tampereelta sain ton ravunkin. Treella oli seniorien SM-kisat ja mä sain putsata siellä monta kymmentä naamaa ja kirputtaa korvalehtiä. Ja oli siel koiriaki, iha joka paikas. Kävin ekaa kertaa esittäytymäs mun isän kasvattajalle, se ku asuu yhtä idäs ku me lännes.
Emännälle siellä oli hurjan paljon tuttuja ja se näki Megin kasvattajanki varmaan 10 vuoden tauon jälkeen. Sillä oli kisakaverina Hilma-walspa, joka katsoi mua niiiin pitkään, että emäntä olis halunnu tietää mitä Hilma funtsi. Mähän tietty tiesin mutten kerro.

Ja sit toisella Tampereen kisapaikalla menin varikolla A-esteen ekan kerran ku oli kasvattaja avustamassa. Emäntä ei yksin haluu viedä mua ekaa kertaa tollasille esteille, ihan vaan varun vuoks, et jos mua kuiteski alkais pelottaan. Tais kasvattaja sanoo ettei häntä tarvittu, tai jotain sellasta. Hiukan mua jänskätti ennen harjaa, mun silmin ku näytti, et oon menossa taivaaseen, mut sit helpotti ku mä näin, et täältähän pääsee takas maahan.

Enää on kait keinu, jota en oo koskaan ikinä menny. Tollaset kertaalleen tehdyt esteet saa ny kuulemma hautua mun päässä kunnolla ennen ku mennään uudestaan. Meil ei oo mihkään kiire sano emäntä. Pussin mä pääsin tekeen kerran alkeiskurssilla ku emännän pää oli liian kipee juoksemiseen, tais ollakki ainut kerta ku se oli pääkipuunsa tyytyväinen.

Viskaan ravun

Naapuruston tapahtumia pitää välillä päivystää

Tuttisuuna lelujen aamutuuletuksella

Tuuletettavaa riittää. Meil oli vappuun asti vähän lunta takapihalla

Aamusöpöstelyä (taas)

Kesän ekan lumiukon olis hyvin saanu takatalvena 4.5.

Siitä emäntä ei yhtään tykkää ku mä jahtaan amppareita, se pelkää et ne pistää mua. Sit mä yritän syödä kaikki muurahaiset, ne ei tältä tontilta kuulemma syömällä lopu. Kovakuoriaisetkin olis ihan nam, yäk sano emäntä eikä haluu antaa mun syödä niitäkään.
Ampparien takia se uhkas, ettei se tänä vuonna laita takapihalle mitään aitokesäkukkia, mut kyl sen kurkut tulee kummiski kukkiin.
Se kokeilee sellasia valeampiaispesiä terassille, jos sit ei tarvis ainaskaan pesiä alkaa hävittää. Lankavarastosta löyty käyttökelvottomia pieniä jämäkeriä ja yks verhokangas siihen päälle oli just eikä melkein ampparipesän värinen. Ny niitä erikokoisia ampparipesiä kiikkuu terassin katos.

Synttärin alusviikolta vielä muutama kuva:

Mun suupaino

Kaks kaljua, mä ja maisema

Lämmin päivä, melkein hellettä, 24,5 astetta (18.5.)

Seuraan pikkulasten vesileikkejä naapurissa

Kesken pallopelinkin piti pysähtyä seuraamaan lasten touhuja. Ja oli siellä kissaki narus.

On toi emäntä puikotellukki, se on tehny tän, kuvas alkutekijöissään olevan huivin päättelykerrosta jo kaksi viikkoo, eikä se vieläkään oo ku puoles välis. Saamaton emäntä.

Glazed Pecan Chamraj (= Lime Chamraj), MadTosh Tosh Merino Light

Kyl mä joskus taas postaan, kesäkuus varmaan, ehkä taas 19. päivä. Pitäis ton emännän ottaa kuvia vaikka meidän turistireissuis, kotiympyröistä on sadoittain vaan näitä samanlaisia.
Alan olla jo iso poika ja jossain vaihees mä siirrän emännälle tän turinoinnin. Mut sen jälkeen saatteki sit vaan muutaman kuivakan rivin luettavaks. Ja senkin vaan jos jotain spessua on tapahtunu.

Heipat taas!

Leluntuuletusriemua

Lisää aamuista tuuletusriemua lenkin jatkeeksi. Mulla vaan on niiiin hauskaa, mikä toivottavasti näkyy emännän huonoista kuvista huolimatta.

Siitä onkin aikaa ku viimeks on postaus tullu muutaman päivän välein.

Täällä on ruohikkopalovaara 😎, no ehkei ihan meidän pihas.

Tuumaustauko aamuauringossa on paikallaan

Harmi ettei mun silmät näy kunnolla

Täyttä laukkaa

En oo sit saanu tänään aamupäivällä nukuttua, mun kirsua on vipatuttanut niin kamalasti ku keittiös on ollu kiehumas possun sydäntä ja naudan maksaa treeninameiks. Mun on tarvinnu vahtia niitä, ettei ne vaan tee ittensä hävittämistemppua. Mä kyl arvaan, että saan noita vaan omien ruokanappuloitten maustajiks, mut ne kovasti kelpais pelkältäänkin.

Heipat ja kivaa pääsiäisen jatkoa 😄.

Huisin Kivaa Pääsiäistä

Haluun emännän kans toivotella kaikille kivaa pääsiäisen aikaa. Pitkäperjantaina täytänkin 11 kuukautta.

On sit ollu kaikenlaisia pikkusattumuksia ja tapahtumia, emännän, tai ainaski sen paikkojen mielestä vähä liikaaki.

Näistä mä ite en tiedä mitään ku ei oo kohdalle osunu sutta eikä rotanmyrkkypalleroita, mut me on muutettu aamun ekaa ja illan vikaa lenkkireittiä ku niitten varrella on on nähty talojen pihoiski susia. Emännän mielestä ne kuuluu luontoon eikä city-susiks kaupungin keskustaks laskettavalle alueelle.
Sit tänne on keskeisille koirien lenkitysreiteille joku levitelly rotanmyrkkykakkaroita puitten juurille ja pensaikkoihin mis me koirut tykättäis nuuhkia.

Aamutoimet päättymässä, emäntä sai puunattua mut päiväkuntoon.

Tuuletan mun lelut emännän tuulettaessa aamulenkin jälkeen kämppää myös takapihan oven kautta.

Kiva kirmata vaihtuva lelu suussa ulos ja sisään

Varsinainen sattumus oli ku saatiin matalahkon piha-aidan yli hypänny iso koira lenkillä kimppuumme. Mä en oo ohi kulkiessa välittäny siitä koirasta mitään, en oo haukkunu enkä ees kattonu sinne päin, menny vaan ohi.
Sinä aamuna sitä ei näkyny pihalla ku mentiin ohi, mut muutaman sadan metrin päässä, ku emäntä oli pussittamassa mun kakia, se koira ilmestyi mun luo ja yritti hyppiä mua vasten, eli päälle ku mä olin niin paljo pienempi.
En mä sitä pelänny, mut en halunnu sitä mun päälle pomppimaan ja yritin mennä vaan emännän taa piiloon. Mikään hätistely ei auttanu, se oli ku takiainen, eikä siitä päässy millään eroon.
Emäntä sit nappas sen pitkäkarvasen niskasta kiinni vasempaan käteensä ja mä olin toisella puolella. Ei auttanu muu ku palauttaa se koira kotiinsa. Yritti se tempoo irti emännän otteesta mun päälle, mut emäntä ei hellittäny vaikka se irvisteli ku sitä sattu. Ei se varmaan hirveen montaa kiloo emäntää vähempää painanu.
Eikä sieltä talosta avattu ovikellon soittoihin ovee, vasta ku emäntä hakkas nyrkillä oveen ja karju jotain "aapuuva" sinne oven rakoon, tuli nainen ja totes, kuten oikeet koiraihmiset arvaaki, sen tyhmimmän kommentin - ei se mitään tee.  

Mä olin iha ylpee emännästä ku se sai pidettyä sen takiaisen irti musta ja emäntäki oli ylpee musta, ku mä olin niin rauhallinen enkä koko aikana edes haukkunu, yritin vaan rauhotella sitä emännän takaa.

Ny emännällä on lenkeillä pikkurepussa noutajatalutin irtokoiran pyydystämiseks, rutkasti lääkärin määräämiä lääkkeitä ja pitkä hoitojakso fyssarilla, ku se ei ollu vielä kunnolla parantunu entisistäkään selkäjumeista, ni sillä revähteli jotain ja vielä faskiakalvotki jumahti kiinni.
Ei oo ny menty sen talon ohi, mikä on hankaloittanu lenkkireittien valintaa, tai ainaski tehny niistä päivällä kuraisempia. Siellä se koira kuulemma on edelleen yksin ulkona samassa 80 sentin korkusessa aitauksessa, ja siinä on iso kivi aidan vieressä mistä on helppo hypätä aidan yli. Mut täällä takapajulas ny karkailee poliisinki iso koira pihastaan tielle ja seki on so what.

Pääsin mä silti emännän jumien pahimpaanki aikaan yli kahdeks tunniks päivässä lenkille, mut ton emännän vauhti ei ollu huima. Flexi ja usein myös kantava hanki autto mua kirmaileen metsässä pidemmän matkan. Emäntä laski, ettei se ite sillon kävelly päivässä ku kuus kilsaa.
Huhtikuun ekalla viikolla sillä askel jo vähä reipastu ja ainaski kymppi alettiin mennä päivässä ja kivalla säällä enempiki.  Emännän juoksemiseen menee vielä lekurin ja fyssarin mukaan muutama viikko, mut sen mielestä mun on päästävä kunnon lenkeille vaikka ois mikä. Ja sehän mulle passaa.

Sisustukseni uuteen päivään alkaa olla kohta valmis eli lelut levitetty

Vain tämän verran sisustin tänään aamutuimaan.

Kevään ensimmäisiin auringonsäteisiin nukkumaan

Kelpaa tää Taffel timekin vielä, hiukan on ahdas

Aamu- ja päivälenkeillä on tavattu useita kamuja melkein joka päivä. Kun niitä mua pienempiä tulee, niin mä meen maahan -asentoon odottaan.
Luna-chihulla oli juoksu ja sain haistaa ekaa kertaa juoksuista tyttöö ku se tuli tarjoon mullekin. Ekana päivänä mä vaan ihmettelin, mut toisena mä taisin vähän hoksata mistä vois olla kyse, kiinnostuin ainakin kovasti.

Kotimetsässä on huhtikuun alussa vielä lunta ja jäätäkin

Uusia hajuja paljastuu lumen alta joka päivä

Tuolla tapahtuu jotain

Nuuh, nuuh

Mennä vipotan emännän edellä

Matkaan käyn

Keksin uuden leikin, emäntä vaan ei haluu tähän juttuun mukaan...

Tuu ny hakeen mun sohvani taa nakkaama pehmopallo pois tuolta

Ekkö sää ny ymmärrä?!? Mä haluun mun pallon takas! Ei se emäntä tullu, sit se pallo oli jossain vaiheessa kadonnu ja löyty pestynä kylppäristä kuivumasta. Päätin sit unohtaa tän emännän juoksutusleikin, ettei se pallo joudu taas kylpyyn.

Leikkijän velmuja ilmeitä

... ilmeet jatkuu

Sit semmonenki sattumus vielä lenkiltä, et ku käveltiin kevyen liikenteen väylää, ainaski puolen kilsan suora eikä liittymiä eikä muita kulkijoita ku me, ni takaa tullu ambulanssi lykkäs pillit päälle 10 metriä ennen meitä ja laitto ne pois saman verran mein ohituksen jälkeen. Kuski-ukko vaan nauro suu melkein korvissa, eli iha pirruuttaan sen teki. Mä pelästyin ihan hirveesti ja kyl emäntäki hyppäs. Emäntä otti mut syliin, siihen mun nirvana-asentoon poskee vasteen ja jutteli ja suukotteli mua. Rauhoituin ihan hetkessä siinä emännän sykyssä ja halusin taas jatkaa matkaa.

Mut tosta ambumalanssista ei menny ku pari minuuttia, ni tuolla Räjähdelaitoksella alko julmettu jytke. Ja vaikka mä olin jo aikapäivät sitten selättäny sen pikkupentuna lenkeillä pelottaneen äänen, ni mua alko seki pelottaa ja taas tolla emännällä riitti hetkeks töitä. Mut kyl se aika hyvin ohi meni, reagoin kuiteski vähän korvia taapäin vetäen. Sisällä mä en oo koskaan pelänny sitä jytkettä, vaikka väliin talo tärisee ja ikkunat helisee ku ne jytyää.

Aloitin sit karvanvaihdon, aikamoisen tollon emäntä kampaa musta joka päivä irti, mut ei meillä sit mitään karvatolloja nurkissa pyörikään.

Ja se aksakurssikin alko. Mä oon osannu entuudestaan kaikki mitä siellä on toistaseks tehty.
Me mennään kuulemma näyttelytreeneihinki, emäntä sopi jotain sellasta sunnuntain mätsärissä. Mä en ollu näytillä, ku emäntä oli siellä ottamassa vaan ilmoittautumiset vastaan ja sen jälkeen me poikettiin päivälenkillä siellä turisteina.
Ny mä sit osaan haluta lenkillä kurvata hallin suuntaanki, ähäkutti. Hoksasin toisenki reitin, käyttämätöntä junarataa pitkin vaan, mut mä oonki hyvä suunnistaan.

Aamutuuletuslaukalla takapihalla sakeassa räntäsateessa. Tää oli ainoo kuva jossa mä sentään osuin edes kuva-alalle, muissa mä ehdin pois. Mut hauskaa mulla oli kummiski.

Toi emännän ryökäle osti jo syksyllä mulle tälläsen heijastavan sadetakin 😟. On siinä monenlaisia koon säätöjä, mut tää on silti mun ykkös-yökkistakki. Se kaivo tän esiin aamulenkille ku 8.4. sato valkosta vettä isoina riekaleina. Seuraavana aamuna sitä räpäskää oliki jo 25 senttiä ja kotimetsässä emäntä laski 31 kaatunutta puuta. Ei ollu hetkeen asiaa mennä sinne.

Aamulenkillä takatalven alkaessa vetisenä. En arvosta sadetakkia, en sit niin pätkän vertaa. En tajuu miten tää voi emännän mielestä olla kastelevalla kylmällä kelillä hyvä. Mut oli mulla mukavan kuiva olo ku kotiin päästiin.

On se emäntä puikkojaki heilutellu, langan käyttötestiks se teki tälläset ohuet "ankeiset" itelleen, 2 millin puikoilla nysväs:

Jos tuo WalkCollection Tough Sock osoittautuu kelpo langaksi, niin se tekee "feidatut" tuliaissukat siitä. Teki se huivin ja kevätpipanki paidasta jääneistä langoista, mut ei oo vielä saanu kuvaa aikaan.
Ylihuomenna tulee 500 päivää siitä ku se on viimeks ostanu lankaa, se neuloo ny vaan varastojaan pienemmäks.

Toukokuussa mulla onki sit jo yks-vee synttärit.

Heipat taas ja oiken kivaa pääsiäisen 🐣 aikaa lukijoille ja tassukansalle!

10 kk täynnä

Tänään mulla täyttyy jo 10. kuukausi. Mä oon leikkiny ahkerasti työllistäen lelusairaalaa, lenkkeilly paljon ja touhunnu vähän kaikenlaista yksin ja ton emännän kans.

Se oli kivaa aikaa ku hanki kanto, myös ton emännän, silloin meillä oli ihan omia uusia lenkkireittejä.
Ny kotimetsän polut on jäätiköllä ja matalissa paikoissa on tooosi isoja vesilammikoita, mut kyllä me siellä porskutetaan ku metsässä vaan on niin kivaa, vaikka tarttuu ainaski sata neulasta massukarvoihin.
Sit vaan kotiudutaan aina suihkun kautta, mut en mä sitä pahana pidä.

On toi emäntä taas suhrannu kuvausvälineen kanssa, aikaansaannoksista ei oo kertomista, mut täs tulee kuvaraporttia silti.

Jäätikköinen metsärinne ennen ku sato lisää lunta

Kuramassu neulasmeressä

Neulasmerta tässäkin

Hangen alta paljastuu uusia hajuja

Mun nenu sanoo, että tästä on kurre kiivenny

Mun riemulla ei ollu rajoja ku Teea poikkes, se kävi suksimassa jonkun 90 kilsan Pirkan. Oli niin kivaa, että tuu taas pian käymään, jookos.
Ei mua emännän iltapalan teko kiinnosta, mut vaikka aineet oli aika samoja, niin mun oli ihan pakko auttaa Teeaa iltapalan teossa:

Avustajakoirana

Oli pimeetä ku Teea kävi, mut yritettiin silti pikaisesti saada joku kuvakin emännän huonoissa valoissa, sen kalustohan on ehditty moittia jo moneen kertaan. Emäntä ei huomannu, että ois voinu koittaa salamallakin:

En kyllä seissy kertaakaan mallikkaasti vaikka mä osaan kyllä

Istuin sit ihan koko pyllylle ku mulle näytettiin istumismerkkiä

Aksataukoa pidettiin pitkään, mut eilen me käytiin. Mä yllätin emännän täysin, vaikka kylhän se tiesi, että aika sisäistää oppia. Se oli musta niiiin ylpee, ku mä olin hautonu kaikki koskaan ikinä tehdyt jutut mun päässä valmiiks ja voi rajatonta riemua ku pääsin paahtaan täysillä muutaman esteen ratapätkää. Maltoin mä silti istua aloillani aidan takana ku lähtöodotusta harjoiteltiin, sehän on vaan se sama juttu mitä kotonaki tehdään joka päivä.
Rengasta me oltiin ikinäkään menty vaan yhellä kerralla kolmesti. Nyt se oli esillä ja mähän tiesin heti mitä sillä tehdään, ihan ku vanha tekijä. Pujottelutelineeseen me oltiin joskus vaan tutustuttu kepit kiertämällä ku mä olin nuori, mut mäpäs tiesin iha ite miten sitä hökötystä käytetään. Ja taas se emäntä ihmetteli mun oppimistaitoja.

Emäntä kehu mut ihan lattiasta kattoon, mut se kyl arvas, että mä tuun oppiin ihan kerrasta sit kaikki emännän aiheuttamat virheetki, jotta ooppas emäntä tarkkana mun kans.

Aksakurssille oon menossa huhtikuussa. Se on sitte alkeiskurssi, emäntä ku ei saa ton hallin isoja esteitä yksin laskettua matalammiks, ni me ei oo vielä koskaan menty niitä isoja kapistuksia, eikä pussiakaan oo menty ku se majailee niin korkeella hallin seinähyllyllä ettei emäntä saa sitä yksin alas. Ja emäntä sano, et seki on tärkeetä että on muitaki koiruja paikalla.

Sit sato vähän lisää lunta

Ja mitä olis mun postaus jalan noston esittelyttä

On ollu kestävä panda, sain sen mukaani 7-viikkoisena eikä se oo koskaan joutunu lelusairaalaan. Mä kyllä leikin sillä ihan joka päivä ja juttelenkin sille.

Emännän lakanoiden pyykkiin laitosta ei menannu tulla mitään

Simahdin kesken leikin, näytin melkein lelulta lelujen joukossa

Koissukamuja oon tavannu ja on kimppalenkkeiltyki, vaikka kesää harvemmin ny talvella on kohdattu. Mun omassa kaupassa (M&M) oon poikennu paijattavana lenkkeillessä joka viikko. Moni lenkkeilijä pysähtyy moikkaamaan mua ja se perhosten Vesa-isäntä hyppää työmatkallakin pyörän selästä mua paijaamaan.

Heipat ja kivaa kevättalvea kaikille!

Ja peeässänä, on se emäntä tikuttanutki mun koisiessa, mm. tällasen kuvioinnin sukkia se on vääntäny pussillisen, joten varokaa vaan "sukitettavat":

Kevään korvalla sitte taas lisää juttua.