Pihkassa

Kirjaimellisesti siis pihkassa, tää ei sitten ole mikään love story. Tää on yäk story.

Ei mun tänään pitänyt mitään postata, mutku sattuu ja tapahtuu...
Emäntä päätti oikaista lenkiltä kotiin kotimetsän kautta, metsässä olisi viileämpääkin. Alun yhdyspolun varressa oli tehty metsätöitä. Astuin sitten isoon pihkalänttiin. Toisen takatassun varpaan välitkin tursuivat pihkaa siihen takertuneine hiekkoineen ja neulasineen, sitä töhnää oli kinnertä myöten. Toiseen takatassuun tuli hiukan vähemmän. Yäk! En suostunut liikkumaan askeltakaan, yäk!

Tästä ei ole kuvan kuvaa kun emännällä oli muutoinkin liian vähän käsiä. Se kantoi mut kotiin omakin käsi sitten pihkasotkussa ja pähki tullessaan että milläs nämä sotkut nyt siivotaan.

Emäntä nappasi keittiöstä lisäkseni kainaloon vielä ruokaöljyä ja Fairy-pullon, sitten kylppäriin. Kävi sillä mäntynestesaippuakin mielessä, mutta ruokaöljy oli nopeammin saatavilla.

Testin se teki ensin omaan käteensä, sen jälkeen se uitti pihkaiset tassuni ruokaöljyssä hieroen huolella puhtaiksi töhnästä varpaiden välit ja kaikki.
Kohta mun häntäkin oli sen touhun tiimellyksessä öljystä keltainen. Kotona kun ei ollut kuin rypsiöljyä.

Sain hurjasti kehuja kun jaksoin olla niin kiltisti putsattavana, vaikka se mun mielestä kesti ja kesti ja kesti. Lopuksi pestiin Fairyllä öljyt ja keltainen väri minusta pois ja huuhdottiin huolella.

Tämän kerroin ihan vaan kamuillekin tiedoksi jos sattuvat pihkaantumaan. Emäntä vielä operaation jälkeen kuukkeloi, että mäntynestesaippuan (ei mäntysuopa) sisältämä mäntyöljy irrottaisi myös pihkaa. Sillä ei olisi tullut keltaiseksi, mutta ruokaöly ainakin irrotti tosi hienosti pihkan myös karvoista ja Fairy söi öljyt väreineen.

Heipat taas ensikertaan :)

Kintunnostoharjoituksia (15 viikkoisena)

Harjoittelen kintun nostoa melkein joka päivä, vaikka emäntä sanoo ettei mun vielä tarvi.
Sisäsiisti olen ollut edelleen, vaikka kerran oli läheltä piti tilanne kun tyhmä emäntä vaan hämmenteli kattiloitaan keittiössä eikä meinaa ymmärtää. Piti kahdesti käydä hakemassa sitä ennen kuin se tajusi että mulla on kakihätä. No paistoi se samalla mulle uunissa lisää kanaista koulunamia.

Eskari tuli käytyä ja arkitottelevaisuus on vuorossa seuraavat 5 viikkoa. Koirakoulussa on muuten ihan kivaa, mutta kun siellä ei aina tapahdu tarpeeksi. Pitää pitkät ajat vaan olla, mukamas rauhoittua, eikä saisi edes haukkua, ainakaan koko ajan. Touhuaminen olisi kivempaa kun mulla on kylällinen energiaa. Emäntä kyllä sanoo, että olen hyvä oppimaan oppimaan. Se oppimisen oppiminen on kait tässä joku juttu, höh.

Olen minä silti aika väsynyt koulun jälkeen, kohta pitää ottaa tirsat.

Sellainenkin tyhmä asia vielä on, että emäntä alkoi parina iltana viikossa lähteä jonnekin kirjojen kanssa. Sitten se haisee ihan koululta kun se tulee takaisin. Viimeksi se vielä jätti mulle aika hankalat ongelmanratkaisutehtävät lähtiessään. Vakooja paljasti, että minun oli pitänyt haukkuakin auki niitä pahvirasioita jotta saan ne namit sieltä.

Emännällä ei taaskaan meinaa olla kuvia, kun se ottaa kymmenittäin vaan niitä tärähtäneitä. Eikä se jaksa laittaa tänne videopätkää amerikkalaisen jalkapallon peluustani, olen kyllä paljon äänekkäämpi kuin se vinkuva soikulapallo, jota yritän matkia.

Emännän piti ottaa kuva kun nukuin kerällä täällä putkessa, mutta ei se tietenkään kerennyt.

Laiska emäntä nosti koko pihalelulaatikon terassille. Kippasin lelut veks ja otin parhaimman, eli sen pahvilaatikon ja aloin laittaa sitä päreiksi, repiminen on niin kivaa...

Käsittely alkaa

Laatikko saa kyytiä

Valmista tulee

Niin juu, yhtenä aamuna meitä oli aamutreffeillä yhteensä 10 koiraa ihan samassa paikassa. Se on nyt uusi enkka.

Lauantaina on kuulemma odotettavissa jotain kivaa ja jännää, johonkin me lähdetään, kerron sitten lisää. Täytän silloin jo 16 viikkoa.

Heipat taas, nyt koisimaan 7,5 tunnin yövakiot kunhan tuo emäntä vaan ehtii sanomaan mulle hyvät-yöt.

14 viikkoa

Heräilen nokosilta hitaasti ja nautiskellen:

Hohhoijaa, huomenta

Emäntä sanoo, että minussa on samanlaisia piirteitä kuin Tenavat -sarjan Ressussa. Mitä lie sillä tarkoittaa.

Pyyhin nassunkin. Alkaisi kellon mukaan olla ruokka-aika.

Syön neljästi päivässä. Lounaan suhteen alkaa olla pientä empimistä, ei nälätä, lähinnä nukuttaisi vielä, kun valvon aamulla nelisen tuntia ennen nokosia. Aamupala syödään vasta tassuttelureissun ja kamutreffien jälkeen ennen puolta kahdeksaa.  Vaikka olisin hereillä, nousen aamuisin vasta kun emännän puhelinkello pärisee varttia vaille kuusi.

Kuppiin saan näin vähän ahminnan estämiseksi. Emäntä jakelee loput hissukseen ja osan saan etsiä itse. Nappula ei uppoa jos se tirisee vettä, mutta pehmeiksi liotetut kelpaavat.

Kippaisinko kupin nurin...

...vai söisinkö sittenkin. Päätös: syön nämä ja koko annoksen.

Toisinaan emännän takapihakalossi saa kyytiä

Emäntä sanoi, että olen ollut sisäsiisti jo neljä viikkoa. Ja jos vahinko sattuisi, niin se olisi pelkästään emännän vika, nih. Osaan pyytää ulos, mutta emäntä saa sitten luvan olla ripeä. Tosin ollaan me ulkona tuntitolkulla joka päivä kun sää vaan sallii.

Pihakuva-annos 14-viikkoispäivänä:

Amppareita osaan jo varoa, vaikkei sellainen ole pistänytkään. Kerran laitoin kirsuni ihan lähelle ampparia ottaakseni sen ja silloinkos emäntä kiljaisi. Pökkyräisiä amppareita on välillä ruohikollakin. Tarkastan edelleen kaikki liikkuvat ötökät, mutta huomaan jo noin 30 sentin päästä, että amppari hui ja pakitan puoli metriä, sitten emäntä korjaa ampparin pois.

Meidän piti tänään mennä turistiksi agikisoihin, mutta ei me sitten lähdetä kun sinne on luvattu ukkosta ja illalla on kuitenkin eskaria. Päivällä emäntä katselee striimistä meillä kyläilleen Freyan nuoremman isännän karting-kisoja.

Heipat vaan, päivitystä luvassa sitten taas joskus.

Heila ja muuta kivaa

Aamutreffeillä on enimmillään ollut 8 koiraa, paitsi kerran kun oli oikea koiranilma, vettä vihmoi niin vimmatusti. Ei näkynyt kamuja eikä koiran koiraa missään, höh.
Mekin mentiin vain puolikastassuttelu ja minulle jäi niin paljon energiaa kotona purettavaksi, että takapihahepulin lisäksi emäntä joutui sisällä ihan oikeasti pitämään mattoja lattiassa rallini ajan. Kuivuipa siinä samalla turkkini loppuun kun joudun kuraisen lenkin jälkeen tassu- ja massusuihkuun. Tai ei se suihku nyt oikeastaan niin kamalaa ole.

Koissukoulun ovelle suuntasin jo täys neliveto päällä, mutta johan olin siellä kolme kertaa käynyt.
Eskarissa harjoiteltiin leikkimistä ja luopumista sekä vierellä kulkemista. Vierellä kulkemisen juoneen päästyäni keskityin ja napitin koko ajan emäntää silmiin ja pysyin neljällä jalalla hyppimättä välillä. Emännän mielestä se oli koirakoulussa tehtynä hieno saavutus minulle.
Kotiin palattua söin ja sitten sammahdin heti keittiön lattialle emännän laittaessa itselleen iltapalaa.

Eskarin sammuttama

Pentupeuhuihin tuli pari uutta koiraa, ihastuin heti Heilaan. Se on 8-viikkoinen pitkäkarvainen collie. Saman ikäinen on uusi staffordshirenbullterrierikin, mutta kun minä en sitten niin yhtään tykkää rähinäpainista. Meitä on nyt niin monta, että isot siirtyvät toiseen päivään ja me saadaan koko halli käyttöön.

Emäntä harmittelee huonoja hallikuvia, mutta ehkä niistä jotain tolkkua saa.

Minä ja Heila vauhdissa, stbter Elli katselee.

Olisin halunnut leikkiä vain Heilan kanssa vaikka Milla-schipp on myös kiva kamu.

Isot pennut aidan toisella puolella kiinnostaisivat taas, viputan niille kovasti häntää.

Seison niin harvoin paikallani, että seisomakuvia ei tahdo kuvausavutta saada. Häntäni on kasvanut kovasti, saan sen jo helposti suuhuni.

Etutassut peitetyllä ja mullalla täytetyllä kaivoksellani.

Mustan lelun valinta ei olisi tullut emännälle mieleen. Kannattaa antaa minun itse valita, tiedän kyllä mistä tykkään.

Itse valittu mieluinen musta lelu. Tämä rapisee ja vinkuu.

Nautiskelua kenturalla, viimeistä päivää 13 viikkoisena:

Mun koulu jatkuu. Emäntä ilmoitti mut arkitottelevaisuuskurssille. Se alkaa kun eskari loppuu ja sopii kuulemma eskarin jatkokurssiksi. Taidan kyllä osata ne temput jo, mutta koissukoulussa on aina kivaa. Keitähän eskarilaisia sinne tulee, pitääpä kysellä sunnuntaina.

Synttärihumua, tänään 13 viikkoa, huomenna 3 kk

Heippa, mulla olis kyllä ollut juttuja, mutku emännällä ei ollut kuvia. Tänään se yritti räpsiä taas jotain, kaikki samanlaisia kuten jo arvasittekin.
Synttäreissä riittää, tänään tulee 13 viikkoa ja huomenna 3 kuukautta, olen iiiso pikkupoika.

Kaikki sanovat, että olen kasvanut kovasti. Emäntä mittasi, että olen viidessä viikossa kasvanut noin 5,5 senttiä ja painoa on tullut 2 kiloa lisää. Päivällä nukkuminen vähenee ja menovauhti  senkun kiihtyy.

Tarkkailen naapurin kissaa.

Pentupeuhuissa kyllästyin painimaan aina vaan samojen pikkukamujen kanssa ja menin aidan viereen tutustumaan isoihin 3-4 nelikuisiin kavereihin. Seurusteltiin sitten aita välissä kun meitä ei päästetty samaan tilaan, kivaa oli silti, eikä ne isot pelota mua tippaakaan vaikka kaikki ovat mustia, ainakin melkein. Nekin olis halunneet leikkiä mun kanssa.

Sain taas uusia kamuja, vaikka ensitapaamisella piti ihan murista, kun en ollut varma mitä lajia mopsit ovat. Pari päivää myöhemmin kohdattiin mopsit Manu ja Siiri uudelleen. Varmistin ensin nuuskuttamalla että oikeaa lajia ovat, ja sitten me painittiin Manun kanssa kuin vanhat kamut konsanaan. Manu oli käynyt samoissa pentupeuhuissa alkukesästä. Samalla tassuttelureissulla tavattiin vielä cavspa Bella.
Ihan jokaisella aamutassuttelulla on tavattu kamuja. Huomaan ne jo kaukaa ja sitten juoksutan emäntää kamujen luo.
Kotimetsässä ollaan laajennettu reviiriä, siellä on kivaa ja jännää.

Päivätorkut

Torstaitorilla ei käyty kun siellä on parvittain ampiaisia joka paikassa. Niitä riittää kytättäväksi kotipihassakin:

Siellä olis amppari. Emäntä uhosi ettei laita ensi kesäksi mitään kukkivaa pihaan.

Mun omassa kaupassa käytiin viikolla kolme kertaa. Osaan jo reitin M&M:n ovelle vaikka emäntä minne jättäisi auton. Sisällä pinkaisen vuoron perään kaikkien kivojen kaupan tätien syliin. Viimeksi ostettiin ulkoleluksi vinku, jossa on niin kummallinen ääni, että minun on matkittava sitä.
Emäntä ei tiedä kumpi meistä piippaa:

Matkin tämän petroolin ötökän ääniä. Huomaa, että lelukopan pitää aina olla kumossa.

Tuplapiipparit

Eilen emäntä paistoi uunissa hurjan hyvää namia. Ensimaistilla makustelin rauhassa ja seuraavaa palaa odotin ihan täristen. Vau mitä namia, vaikka se emännän mielestä oli tavallista kananpojan jauhelihaa paistettuna parimilliseksi levyksi. Saan sitä vain kun tarvitaan jotain ekstrahyvää tai ainakin parempaa kuin omat ruokanappulat. Pakastin nielaisi vaikka kuinka monta herkkupussia.

Telkkariakin olen katsellut, nyt siellä on karhuja.

Vaikka koiriin tutustumisesta turinoin, niin joka päivä olen tavannut uusia eri ikäisiä ja hurjan kivoja ihmisiä.

13-viikkoispäivän kuvasatsi, kesäpoika kenturalla:

Nautin kellimisestä

E-een minä mitään sammalia syö

Ehei, ei oo ruohoateriaa, luulet vaan.

Pikkuisen olen muuttunut kun vertaa 7-viikkoispotrettiin

Kävin taas emännän kampaamossa ja manikyyrissä, no putsas se kyllä korvatkin ja yritti harjata mun hampaita.

Emäntä sanoi mua tupsukorvaksi

Täydessä laukassa narupallo suussa, emäntä yritti turhaan seurata kameralla minua.

Viputan vimmatusti häntää naapurin mummolle, kiva mummo, juttelee aina mulle.

Emäntä on koittanut taas katsella meille sopivia menokohteita, huomenna on joka tapauksessa eskaria. Nyt alkuillan nokosille, johan minä monta tuntia vedin yhteen putkeen menemään.
Heippa hei!

Kisaturismia ja eskaria

12-viikkoispäivänä kävin agilitykisapaikalla. Mua ei haitannut yhtään vaikka emäntä ei taaskaan muistanut ottaa kuvia.
Agilityn mallia seurasin tarkasti siellä valioituneelta koikkeri Novalta ja perhosilta kun niitä on mun kamuina.
Siellä oli tooosi paljon kivoja ihmisiä ja monta kivaa koiraa. Yksi perhonen oli vielä pentu.
Perillä oltiin pari tuntia ja tultiin takaisin kotiin ruokka-ajaksi. Nukuin paluumatkan umpisikeästi, sitten olikin paristot taas ladattu täyteen virtaa.

Vedin iltaheppaleita ulkona ihan sataviiskyt lasissa. Välillä piti huilahtaa toviksi.

Emännän vauhtikuvat on edelleen koomisia

Kohta mennään taas

Kykätä en enää useinkaan viitsi pisille. Häntä ylös, kintut haralle ja eiku losottamaan:

Yli viikkoon ei tullut yhtään pisiä eikä kakia sisälle. Kerran käydään yöllä ulkona. Osaan jopa mennä vinkaisemaan takapihan ovelle kun on hätä ja emäntä kehuu että hyvä poika. Mattoja ei emäntä silti luvannut vielä vaihtaa "oikeisiin".

Yksi lempiasennoista leikkiessä

Tätä narupalloa on kiva vetää ja ihmetellä miten ja missä se liikkuu.

Päivän kotimetsälenkillä syötiin taas mustikoita ja nähtiin kiva emännälle tuttu westie, se oli eka koira joka nähtiin kotimetsässä.
Aamutassuttelulla harjoiteltiin kaunista ohittamista kun tuli yksi emännälle tuttu labbis vastaan. Hienosti meni, minua kiinnosti ohittaessa vain nami, eikä se labbis ollut lainkaan kiinnostunut minusta.
Tässä tulevat aamulenkillä vastaan kaverini Geisha jaTico:

Kamut Tico (edessä) ja Geisha. Tästä jatkettiin yhtämatkaa.

Pikkupentueskarissa harjoiteltiin käsiteltävyyttä, rauhoittumista ja luopumista. Saatiin me kotiläksyjäkin. Lopuksi saatiin painia, meitä pieniä on kolme:

Painin schipperke Millan kanssa, borcol Hati yrittää juoda altamme.

Borcol Hati (9 vkoa), Millaa näkyy emäntänsä kainalossa.

Tykkään painia (Hatin takana olevan) Millan kanssa. Isokokoisemmat pennut painivat aidan toisella puolen. Hati on meidän kanssa kun se on niin nuori ja melkein minun kokoinen vasta.

Taas näitä emännän "taidekuvia", koko kolmikko tässä on, etsi vaikka.

Nyt on iltaheppaleen aika, heipat taas.