4,5 kk

Taas lisää samanlaisia kuvia ja nämäkin on yli viikon vanhoja. 4,5 kk mulle tuli vasta pari päivää sitten.

Reipasta ravia risumestarina. Näitä kulmakuntia emäntä kuulemma kulki paljon Kajalin kanssa. Kovin pitkällä me ei täällä käyty ettei mulle tuu liian pitkä lenkki.

Osaan liikkua lenkillä ripeästi enkä edes vedä.

Metsässä oon alkanu jättää omia ilmoituksia toisten luettavaks koipea polunvarsipuihin nostellen, pari pisaraa riittää yhteen ilmoitukseen, joo. 

Uutisia pitää toki välillä lukea, vaikka sitten risujen päistä.

Toi talutin on jotenkin outo, se pikkupennun alkaa olla kuulemma mulle jo liian heiveröinen.

Joo, mulla on ikiomat valjaat, ne Tärpin alko jäädä jo pieneks, ois pian hiertäneet kainaloita. Näissä on kuulemma paljon säätöjä. Musta tuli sit appelsiinipoika ku emäntä ei halunnu mulle pinkkejä, eikä myrkyn- tai mintunvihreitä. Sit se halus pehmustetut ja sovittaakin piti, joten täällä ei monia vaihtoehtoja ollut. Olin kiltti sovittaja kaupassa, seisoin ku mannekiini sopivuutta arvioitaessa.

Appelsiinipoika

Yks karmea työkone korkeuksissa killuvine henkilönostimineen meni tiellä ja mua pelotti ihan hurjasti vaikka emäntä arvas ja otti mut syliin ennen kuin se tuli kohdalle. Se nostin siellä korkealla kitisi ja rytisi, ei sen koneen moottori mua pelottanut. Kaikenmaailman rekkoihin ja traktoreihin mä oon tottunut jo aikapäivät sitten. No, kuhan ei tule toiste mun tielle.

Oltiin päivälenkillä taas puolitoista tuntia, vaikkei meille kilometrejä tullut kolmeakaan ja niistäkin suurin osa metsäpoluilla. Mutku meillä ei ihan oikeesti oo kiire mihinkään, syödään sit ku päästään kotiin ja sen jälkeen mä meen iltapäivätirsoille massu täynnä ruokaa.

Lintuja ja oravia on kiva seurailla. Ainuttakaan koissua ei tällä päivälenkillä nähty.

Olen ahkera poika leikkimään ja lelut on koetuksella varsinkin nyt, kun mun ikenet kutiaa. Emännän pehmolelusairaala saa olla auki harva se päivä. Mua ei yhtään haittaa vaikka on korvapuoli pehmokoira tai jalkapuoli pingviini, kunhan emännän lasaretti hoitaa leikkikuntoiseks. Kaikki huonekalut ja sen semmoset oon antanut olla rauhassa. Emännän kenkiä saattaisin kuskata, mut ne on joko komerossa tai portin takana tuulikaapissa.

Koissukoulussa harjoiteltiin perusasentoa ja siinä pysymistä emännän kieppuessa ympärillä ja kouluttajan yrittäessä häiritä. Kiersin hienosti emännän ja sitten menin istumaan sen viereen. Vähän sen pitää vielä ohjata mun kohtaa, en oo niin pikkutarkka. Luoksetuloa treenattiin pitkällä matkalla. Ampaisin vauhdilla emännän luo kun sillä olikin yliäänidino jota se on piilotellut kaapissa. Huomenna ois jo viimeinen kurssikerta.
Piipahdettiin me pikaisesti täällä kurkkaamassa aksaepiksiäkin hallissa. Katoin kyllä tarkkaan mitä ne koissut teki.

Emäntä teki turhista langanlopuista mulle jämälankatakin. Se neulo vaan silleen suurinpiirtein eikä me kumpikaan oikein tykätä lopputuloksesta. Sadetakin alle pitää tehdä uus, ohut ja kevyt, eikä tällaista kakssataagrammaista. Eiköhän se tän koekakun jälkeen saa paremman aikaan.

No joo, suojaa tää lonkkia ja reisiä aikas hyvin. Mun omat kauluskarvat tulee kauluksen päälle.

Muotoilut on vieä tekemättä, tää on vasta eka sovitus. Ja saa tätä sisäpuolelta huovutettuakin niin ettei tuuli mee läpi, ainakaan paljon.

Niin ja sitäpaitsi, mulla oli ruokka-aika ja nälkä enkä mä millään malttanut olla mannekiininä.

Nyt meen syömään, heipat!