Emännän korvalappuina

Surkea kuvaaja tuo emäntä, 101 kuvasta tuli vain muutama näyttökelpoinen. Sellasia punaruskea-valkoviivaisia oli sitäkin enemmän.

Päivystän katseella josko emännällä ois tarjolla jotain kivaa yhteistä tekemistä.

Simmut kiinni pitää nuuskutella kun tuulenpuuskat tuo kirsuun kaukaisia hajuja.

Kun emäntä saa jonkun seisomakuvan niin mulla kasvaa kaivoksen sulkulautanen päässä.

Nousenpa taas aidalle tarkkailemaan naapuriston tapahtumia.

Ihmiset sanoo että mulla on pitkä häntä, mut se vaan näyttää noitten karvojen kanssa.

Narupallossa täytyy olla piiitkä naru

Melkein joka päivä ollaan käyty jossain mulle uudessa paikassa päivälenkillä. Ollaan menty välillä autollakin kun muuten mulle olis emännnän mielestä tullu liian pitkä matka, vaikka kyllä mä jaksanut oisin.
Kylmästä sateesta mä en kamalasti takista huolimatta tykkää. Kotiin tultua oikein asettaudun suhkutusvalmiiksi kylppäriin massu- ja tassuhuuhteluun. Lämmin suihku tuntuu kivalta ja sit ku mut on kuivattu, saan riepottaa sitä kuivausliinaa täydessä laukassa ympäri kämppää.

Jälleen oon nukahtanut aamukampaamoon yhä emänhajuisen peiton päälle.

Muistipeli-pajatsoa ollaan pelattu joka päivä. Vaikein mulle on uusin versio, sellanen ässämutka, jossa pitää alkovista olkkarin ja ruokailutilan kautta kurvata makkariin tai päinvastoin. Siltikin vaikka yhdessä ollaan viety namipajatso paikoilleen.

Äänet taltioiva vakoojani on ollut melkein työtön kun emäntä on ollu poissa. Kun jään yksin, kuuluu namilaatikkojen repimistä kunnes saan ne pari raksua kaivettua jokaisesta pahvipakkauksesta esiin. Joskus jatkan pahvin repimistä tovin. Sit mä saatan kaluta puruluuta tai laitan heti nukkumaan, eikä sit kuulukaan mitään ennen kuin emäntä tulee kotiin.

Kuvan takki on melkein yhtä vanha kuin mummon takintakin takki.
Ensin se oli 25 v sitten Megin emännän fleeceliivi, sitten siitä tuli Fijtjen aikuistakki jota myös Kajal kasvuiässä käytti, ja nyt emäntä tilapäisremontoi siitä mulle vähiten lämpimän takin, joka kasvaa mun mukana. Jokohan mä oisin takin viimeinen etappi, kangas on kulahtanut aika ohueksi.

Korkea kaulus on kuvassa kaksinkerroin. Toi tuuli sai mun tukan näyttämään töyhtöhyypältä. Pysähdyin seuraamaan isovillakoira Uunon tuloa aamun pusikkopisilenkiltä.

Risumestarin hommilla on joskus haittansa kun tulee hiukan syötyä niitä emännän vahtimisesta huolimatta vaikkei pitäis. Yhtenä iltana ja alkuyönä mun massua pipusti ja tuli oksukin. Emäntä teki petin sänkynsä viereen lattialle kuten parina mun ekana yönä täällä. Pipustelin siinä emännän kainalossa, mut valtasin sen tyynyn ku se kävi vessassa. Loppuyön nukuin tyynyllä emännän pään ympärillä käpälät sen korvalappuina. Aamulla pipu oli jo poissa ja aamupäivällä nukuin unirästit pois.

Mulla on nyt 11 uutta hampia ja puuttuu vain yksi.

Heipat taas enskertaan!