Tapaamisia ja vakooja

Ette ikinä arvaa keitä tapasin kun joku päivä sitten käytiin reissussa. Valtavan paljon nähtiin koiria ja ihmisiä ja sitten emä ilmestyi yhtäkkiä mun luo. Jeee, se muisti mut vielä vaikka ei olla pariin viikkoon nähty. Se pesikin mut niin kuin aina ennenkin.
Oli hurjan kiva nähdä tuttuja ihmisiä, kasvattaja ja emän perhettä ja moikattiin me mun isänisän isäntääkin. Oli huisin kiva reissu.
Emännän olisi pitänyt ottaa itse kuvia. Sillä ei ole koskaan kamera latingissa kun jotain kivaa tapahtuu.

Paluumatkan nukuin umpisikeästi ja kiva oli kotiinkin palata. Heti piti leikkiä mahdollisimman monella lelulla:

Helistinkäärme emännän vanhoja varastoja

Silmä jo taas luppaa

Turkkini kasvaa, mutta siilisuuntaan

Pian piti vetää paluumatkan pituiset sikeät uusiksi.

Ongelmanratkaisulaatikkoon kätketty palkkio

Nenätöitä emäntä on järjestänyt etsimistehtävien muodossa, minulla on tosi tarkka nenä.

Emäntä sanoo minua multileikkäjäksi kun suussa on usein yksi pallo ja etutassuilla pelaan toisella. Tiskiharja suussa poikittain juoksin hepulikahdeksikkoa pihalla, eikä emännällä tietenkään ollut kameraa. Tai olisiko siitä apua ollutkaan, etsipä vaan minut seuraavasta leikkikuvasta: (5 pisteen vihje: kaksi häntää pystyssä):

Kuva-arvoitus, etsi minut

Niin se vakooja.
Olen alkanut harjoitella melkein joka päivä yksin kotona olemista, mutta emäntä on laittanut tänne vakoojan.
Sitten kun se tulee, niin se kuuntelee sellaisesta kapulasta uudelleen kun se sanoo minulle heipat ja heti perään tervehtii minut palatessaan. Minusta se on kyllä pidempään poissa.
Ekalla vakoilukerralla sille oli jäänyt säädöt vähän herkälle, niinpä se joutui kuuntelemaan koko 18 minuuttia eteisen seinäkellon raksutusta. Ähäkutti, siitäs sait kun vakoilet puuhiani. Silloin kuului välillä tosi kova töminä kun juoksin edestakaisin lelujeni kanssa, kapulan ääni kuulosti norsulta.
Vain yhdellä kerralla minulla oli emäntää hiukan ikävä, mutta haukuin ihan hiukan vain, kyllä se emäntä sieltä kohta tulee.

Päivä täysi kuin entisellä porapojalla

Tykkään hurjasti aamulenkeistämme, ainakin perhoset ollaan tavattu melkein joka päivä. Osaan ravaamisen lisäksi juostakin jo hyvin hihnassa suoraan eteenpäin. Silloin emäntäkin juoksee sen muutaman harjoitusmetrin.

Emäntä on kuvannut enemmänkin nukkuasentojani (silloin olen kuulemma niin paikallani että se saa kuvia):

...zzzzzz...

Heipat taas! Nyt mulla on ruokka-aika. Imuroin taas kuppini tyhjäksi.

Ps. Kun emäntä ei heti huomannut kupin tyhjenemistä, niin minäpä lähdin itse kokeilemaan josko siihen ilmestyisi keittiöstä santsia: