Metsässä, pentupeuhua ja rokotus

Takapihalta alkavaan kotimetsään olen päässyt tutustumaan lähemmin nyt, kun en kuulemma aina ja automaattisesti syö kaikkea suuhuni mahtuvaa. Huisin kivaa on ollut ja mustikoita olen saanut vähän syödä suoraan varvuista.

Nuuhkittavia uutisia riittää

Kivetkin on tutkittava tarkkaan

Vipellän vauhdilla polkua eteenpäin

Tällaista maastoa on kotimetsässä kun kavutaan pihasta mäen päälle.

Joka aamulenkillä ollaan nähty joku koirakamuistani.
Ja kamuista tuli mieleeni Putte-possun nimpparit: "ja meillä kaikilla oli niin mukavaa". Sunnuntain pikkupentueskariin kuuluu tiistain pentupeuhut.
Kuvia ei hallissa vauhdin takia saa, mutta ehkä minut väristä tunnistaa.
Tässä hurjastelen 8-viikkoisen schipperke Millan kanssa - siis tuo varjokuva on Milla.

Minä ja schipperke Milla vauhdissa

Koulutushallissa oli nenälle oikea uutistulva, mutta pian olin siellä kuin kotonani.


Vakoojan ei ole aina tarvinnut olla toimetonna. Yleensä en hauku emännän poissaollessa, ainakaan paljon, mutta yhtenä päivänä jaksoin haukkua melkein puolet ajasta, 12 minuuttia 25 minuutin aikana.


Telkkua käyn usein katsomassa, varsinkin lastenohjelmia ja urheilua

Pikkukakkonen, mun lemppari.

Tänään käytiin ihan kummallisessa paikassa, ihme hajut oli eikä tyhmä vaaka osannut punnita minua. Emäntä sanoi eläinlääkäriksi sitä kivaa naista. Sillä oli hyvää keksiä nakerrettavaksi ja emäntä sanoi että sain rokotuksen, mutta en huomannut mitään kun järsin sitä keksiä. Jekuttivat mokomat.


Päivänä eräänä sovitin Tärppi-perhosen toppatakkia jostain 90-luvulta.
On se vielä aika iso. Emäntä voisi laittaa puikot suihkimaan.

Voi ei, ei kai mun tällaista tarvi käyttää.

Heipat taas!