14 viikkoa

Heräilen nokosilta hitaasti ja nautiskellen:

Hohhoijaa, huomenta

Emäntä sanoo, että minussa on samanlaisia piirteitä kuin Tenavat -sarjan Ressussa. Mitä lie sillä tarkoittaa.

Pyyhin nassunkin. Alkaisi kellon mukaan olla ruokka-aika.

Syön neljästi päivässä. Lounaan suhteen alkaa olla pientä empimistä, ei nälätä, lähinnä nukuttaisi vielä, kun valvon aamulla nelisen tuntia ennen nokosia. Aamupala syödään vasta tassuttelureissun ja kamutreffien jälkeen ennen puolta kahdeksaa.  Vaikka olisin hereillä, nousen aamuisin vasta kun emännän puhelinkello pärisee varttia vaille kuusi.

Kuppiin saan näin vähän ahminnan estämiseksi. Emäntä jakelee loput hissukseen ja osan saan etsiä itse. Nappula ei uppoa jos se tirisee vettä, mutta pehmeiksi liotetut kelpaavat.

Kippaisinko kupin nurin...

...vai söisinkö sittenkin. Päätös: syön nämä ja koko annoksen.

Toisinaan emännän takapihakalossi saa kyytiä

Emäntä sanoi, että olen ollut sisäsiisti jo neljä viikkoa. Ja jos vahinko sattuisi, niin se olisi pelkästään emännän vika, nih. Osaan pyytää ulos, mutta emäntä saa sitten luvan olla ripeä. Tosin ollaan me ulkona tuntitolkulla joka päivä kun sää vaan sallii.

Pihakuva-annos 14-viikkoispäivänä:

Amppareita osaan jo varoa, vaikkei sellainen ole pistänytkään. Kerran laitoin kirsuni ihan lähelle ampparia ottaakseni sen ja silloinkos emäntä kiljaisi. Pökkyräisiä amppareita on välillä ruohikollakin. Tarkastan edelleen kaikki liikkuvat ötökät, mutta huomaan jo noin 30 sentin päästä, että amppari hui ja pakitan puoli metriä, sitten emäntä korjaa ampparin pois.

Meidän piti tänään mennä turistiksi agikisoihin, mutta ei me sitten lähdetä kun sinne on luvattu ukkosta ja illalla on kuitenkin eskaria. Päivällä emäntä katselee striimistä meillä kyläilleen Freyan nuoremman isännän karting-kisoja.

Heipat vaan, päivitystä luvassa sitten taas joskus.