4 kuukautta

Nyt mun hampit on harvat ku 5 puuttuu edestä ja tänään vasta kolmas uusi puhkeaa, se kuulemma kuultaa jo läpi. Mut uusista tulee komeet.

Polkujuoksu on kans mun harrastus, mä sit niin tykkään juosta metsässä. Eikä haittaa vaikka olis millainen sade, asfaltilla sade ei oo niin kivaa. Vipellän melkoista vauhtia menemään kapoista polkua emännän edellä ja välillä kokeilen vieläkö se pysyy mun vauhdissa kun oikein kunnolla juoksuksi laitan. Juokseminen vaan on niin kivaa. Ketterästi kirmaan sellaisenkin rinnekohdan, missä vielä joku viikko sitten emännän piti nostaa mua pyllystä, että päästiin siitä kohdasta ylös.
Toki pysähdyn lukemaan uutiset ja jätän myös pari omaa ilmoitusta. Joskus on kiva vain katsella ja kuunnella, niin ja tietty syödä päivän mustikka-annos. Hiukan alkavat olla jo vetisen makuisia.
Joskus me piipahdetaan kesken kaiken toviksi kylän pääkadun vilinään tassuttelemaan. Siellä riittää matskua ohitusharjoituksiin.

Näissä kuvissa ollaan just tultu pois metsän siimeksestä:

Just ja just mahtuu vielä Tärppi-perhosen valjaat.

Miks sä jatkuvasti kuvaat.

Mentäis nyt jo eteenpäin.

Kotona vedän vielä puolesta tunnista tuntiin menemään täydellä vauhdilla lenkin jälkeen. Aamuisin syödään vasta kun olen tyhjännyt isommat höyryt energiasammiostani.

Ihan oikein arvasin, että emäntä tunkee joku aamu takin totuteltavaks. Se olikin heti seuraava aamu kun oli vain +2 astetta.
Tää on se Tärpin takki 90-luvulta, se vaan jää mulle just pieneks, vaikka oli suurin perhosten takeista ja Tärpillä oli pitkä runko.
Piti käydä ihan lyhtypylvääseen nostamassa jalkaa kun oli pomppa päällä!
Oon sit käyttänyt tätä kylmällä sateella sadetakkinakin, tää jaksaa pitää veden loitolla just mun lenkin ajan.
Se ostettu sadetakki on vielä vähän iso ja emäntä on vasta kutomassa sen alle alpakka-angora villatakkia.

Risumestarina en pysynyt kuvassa paikoillani.

Tässä on lisää liki samanlaisia kuvia metsälenkiltä. Emäntä sanoi, että nämä esittelevät enemmänkin maastoa jossa päivittäin kuljetaan kuin mua, mut täällä mä tykkään kulkea säällä kuin säällä. Sateen edellä on värit kovin latteat:

Haistan, hmm ... kissan joka asuu tässä lähellä!

Mikäs vasaran pauke tuolta kuuluu.

Näkisköhän kiveltä...

...sama kalke muttei näy kuin metsää.

Uutisten lukua polun varressa.

Uutisten luku jatkuu mustikan lehti päässä.

Matka jatkuu, taas kuuluu jotain luontoon kuulumatonta.

Jassoo, tuli kakihätä.

Tuumasta toimeen, jukerran ihan umpimetsään, tietenkin.

Kakista puheenolleen. Tällaista koirapojille kakia on vähän joka paikassa, mua ne ei kiinnosta.

On kuulemma yksi leveimmistä mitä emäntä on koskaan nähnyt.

Meidän piha on ihan täynnä tinttejä pari kertaa päivässä. Ne etsii mun karvoja pesänkohennusaineiks:

Uusiokäyttöön, ei jää mun karvoja ruohomattoon.

Emännän kotoillessa nokostelen usein "Taffel timessa", toisinaan vaan valun ulos.

Emännän poissaollessa tykkään nukkua tässä pedissä.

Koissukoulussa harjoiteltiin viime sunnuntaina uusina asioina miten lopettaa houkuttimen avulla aikaansaatu hihnassa vetäminen.
Harjoiteltiin myös houkutinmiinakentällä kuviossa hihna löysällä liikkumista.
Olin ihan täyden kympin poika, mut mä haistoin, että emännän taskussa on paaaljon uunikananpoikaa.
Tällä kerralla mua ei haukuttanutkaan yhtään, kouluttajakin sitä ihmetteli. Eikä koulu edes väsyttänyt, energiaa jäi yllin kyllin kotipihassa purettavaksi.

Korkeutta mulla oli synttäriaamuna 33 senttiä ja painoa 5,7 kiloo. Emännän kirjanpidon mukaan korkeutta on 1,5 cm enemmän kuin Fijtjellä ja painoa 300 grammaa vähemmän, mut Fijtje oli pidempirunkoinen. Kasvun se lopetti heti kun täytti 5 kk.
Kajal oli 2,5 senttiä korkeempi ja sen paino oli 2,1 kiloo enemmän. Se olis mahtunut ihan nippanappa medeihin agissa. Meg taas oli melkein yhtä korkee 4-kuisena kuin Kajal. Siitä tuli 41,5 senttinen tyttö.

Pystyhalipainia painittiin taas aamulenkillä mopsi Manun kanssa, voi että meillä oli kivaa! Tavattiin aamulenkillä yhteensä 10 koissukamua, mut enintään 4 samaan aikaan. Se on nyt uusi kamuenkka samalla lenkillä. Monien kanssa mentiin tovi samaa matkaa kun niitä tulee ja menee kadulta jos toiseltakin. Kaikilla on vähän omat lenkkinsä.
Aamuisin alkaa lähtiessä olla aika pimeetä puoli seiskan aikaan kun katuvalot sammuu jo ihan pimeellä, mut ne kyllä syttyy illalla valoisalla.
Hyvä että tänään jaksoin nousta aamulenkille tuohon aikaan. Olin herättynyt emännän viideltä viemään pisille ja sit mua vaan nukutti omalla, emännän sängynaluspedillä kun emäntä kellonsa pärinästä nousi ylös. Se kyllä sanoi, että saan nukkua aamulla jos haluan, ei sillä oo kiire lenkille jos mulla ei oo.

Heipat taasen, nyt mä "taffel-timetan" päivälenkkiin asti.