Sivut

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Paistovahti

Vietin keittiöpäivää emännän kanssa. Piti vahtia uunikananpojan paistumista, vaikka emännän ajatuksena oli touhuta keittiössä yksin kun mulla on aamupäivän nukkuaika. Ei mun nenu antanut nukkua kun kananpojan hajut alkoivat leijailla uunista. Kirsua alkoi vipattaa niin vimmatusti.

Nuuh, koulunamia mulle tulossa.
Oli nuuhkittava kaikki luukun reunatkin.
Päivystän jäähtymistä.
Odottavan aika on joko pitkää...
...tai liian pitkää.

Suursiivouspäivä pidettiin kans, autoin omasta mielestäni oikein kovasti. Imurille jaksoin räksöttää ja roikkua ahkerasti lattiarätissä kuten aina, mopata emäntä ei edes yrittänyt. Oon ollu jo 8 viikkoa sisäsiisti, joten emäntä tohti laittaa lisää isoja jämäköitä mattoja jotka pysyy paikallaan menemättä juostessani ruttuun eikä sen enää tarvi pitää mattoja lattiassa.
Testasin heti sadelenkin massu- ja tassuhuuhtelun jälkeen ja hyvin toimivat, yksikään ei liikkunut enkä missään astunut paljaalle lattialle. Kohta kuitenkin pomppaan ainakin omalle sohvalle makkarissa niin eipä alusta ainakaan ole liukas.
Mun enkka pisivälissä on muuten jo 9,5 tuntia, ei vaan pisittänyt viimeisellä iltapisillä ja nukuin aamuun asti.

Mun uusi narupallo, oon leikkinyt vanhan jumppanarupallon narun jo aika rikki.

Uudesta narupallosta tuli mieleen, että emäntä juksas. Kun mua on opetettu itse tarjoilemaan asioita, niin keksinpä tarjota iltapäivisin pihassa autoa lenkin sijaan.  Pikkupentuna iltapäiväautoilu oli usein tarkoittanut "mun omaa kauppaa". No, emäntä juksas ja veikin mut kävellen mun omaan kauppaan, kotimetsän poikki oikaistiin narupallo-ostoksille.
Muuten kiva reissu, mut kun tuulenpuuskat oli 20 metriä sekunnissa, niin kaikki syksyn lehdet lensi niin lujaa etten tahtonut saada niitä kiinni.

Arkitottelevaisuuskurssilla oli tällä kertaa mulle pelkkää kertausta, luoksetuloa, maahanmenoa, kosketusalustaa ja sen sellaista.
Maahanmeno me otettiin liikkeestä että saatiin jotain melkein uutta. Kosketusalustaan me vaihdettiin tassu nenun sijaan, mut mä hoksasin sen heti kun tiesin mitä paina tarkoittaa.
Mitkään houkuttimiksi tarkoitetut eivät minuun tänäkään iltana tehonneet, kyttäsin katseella vaan emäntää kysellen mitä tehdään.
Kaikkein paras oli silti mun sisäänmarssi, kouluttajakin mua kehaisi. Mentiin viimeisenä halliin ja heti siinä alussa iso sakpai haukkui ja hyppi vimmatusti. En välittänyt siitä ollenkaan vaan seurasin reippaasti emäntää hallin perälle meidän omalle paikalle.

Nyt meen koisimaan,
heipat taas!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita kommenttisi: