Jaa mikä piikki

Perjantaina käytiin eläinlääkärissä 16-viikkoisrokotuksilla. Lääkärillä oli niin hyvää keksiä etten edes huomannut rokotuspiikkiä, järsin vain sitä keksiä emännän kädestä vaikka lääkäri meni jo tietokoneelle. Sitten mua rapsututti niskasta, johon lääkäri sanoi että rabies-rokote kutittaa.
Ehdin tutkia ja haistella koko vastaanoton outoine hajuineen sillä aikaa kun mun passin leimat kuivuivat. Emäntä sanoi, että saadaan mulle vielä sadetakki kaupan päälle kun koko homma passeineen maksoi vain 68 €.

Käytiin sitten saman tien hakemassa mulle sellainen heijastava sadetakki johon emäntä lupasi tikuttaa ohuen angoraisen sisätakin räntäräpäskäkeleille. Vaatteista en ainakaan vielä oikein tykkää, pitää kuulemma sitäkin harjoitella, pah.

16-viikkoispäivänäni näin Raumalla taas mun emän ja se tunsi mut vielä 💗! Ja se tunsi mut jo monen sadan metrin päästä, vaikka ollaan vain kerran tavattu sen jälkeen kun muutin kasvattajalta. Emä on mun suuri idoli 💗! Olin taas onnesta ihan "soikeena". Melkein ekaksi pikakurkkasin oisko maitobaari vielä auki. Ei ollut enää, no viis siitä, oon jo aika iso poika.

Tässä on muutama mun ja mun emän kasvattajan ottama kuva:

Emän kanssa (kuva kasvattajan)

Oot mun idoli (kuva kasvattajan)

Mun ikioma emä (kuva kasvattajan)

Kolmas koissu on nuori Lina-kamu, sekin olis halunnut leikkiä mun kanssa (kuva mun kasvattajan).

Emän emäntäkin otti meistä hienoja kuvia, arpoa piti minkä laittaa tänne.

Emän emännän kuva meistä

Emän emäntä otti tämänkin kuvan. Eiks meissä olekin paljon samaa.

Olisin voinut perustaa pusu-kioskin, pusuteltavia riitti ihan koko päivälle.

Jegin pusu-kioski, tarjolla myös koko naaman pesuja.

Raumalla oli 25 ja risat astetta lämmintä vaikka syyskuu on jo pitkällä. Hiukan liian kuumaa oli. Käytiin välillä päikkäreillä varjossa kauempana:

Rauhoituin ensin purutikkua järsien

Yli 10 vuotta hillottu Fijtjen palkintopyyhe allani, siitä emäntä ehti nyppiä murkut äkkiä pois.

Kovasta kisametelistä ja koirapaljoudesta en ollut moksiskaan. Emäntä miettii mentäiskö ens viikonloppuna käymään Tampereella, sää ratkaissee.

Pääsin myös Chriskooismerlin blogiin  (linkin kisapostauksen kaksi viimeistä kuvaa). Hih, mun ja emännän karvoissa on värejä sävysävyyn. Siinä blogissa on hienoja kuvia, kaikkea kivaa ja huikeita näyttelytuloksia. Terkut vaan Merlinille, Nanolle ja Napille isäntäväkineen.

Päikkäreistä huolimatta mun paristot alkoivat päivän edetessä hiipua, mutta nukuin sitten rästit pois riemukkaasta päivästä onnellisena. Emäntä vielä supatteli (taas) mun korvaan kuinka hieno ja rakas koissu olen, pah, tiedän sen hokemattakin. Se aina uhohtaa että mulla on hyvä muisti.
 
Kiitti ihan tuhannesti kaikille entisille ja uusille ihmis- ja koirakamuille mukavasta päivästä Raumalla!

&&&

Seuraavana päivänä alkoi koissukoulussa arkitottelevaisuusjakso. Kerrattiin eskarissa opittuja oppimaan oppimisjuttuja. Harjoiteltiin myös ihmisestä luopumista, mutta minä viis veisasin siitä ympärillä kieppuneesta kivasta kouluttajasta. Emäntä oli paljon kiinnostavampi, varsinkin kun tiesin, että sillä on selän takana kädessä uunikananpoikaa.
Jotain uuttakin tehtiin, mutta ne oli mulle ihan helppoja juttuja, vaikeinta oli olla rynnimättä nelivedolla halliin sisään ja rauhoittua heti aluksi. Energia vaan pursuaa yli ja mua haukutti niin kovasti. Tehtävät tein kyllä hienosti kaikki.

Mun eka kova ukkonilma tuli kun oltiin päästy koissukoulusta kotiin. Emäntä halusikin, että se tapahtuu kun ollaan kotona eikä kisapaikalla tai koissukoulussa. Välähteli ja jytisi muutaman sadan metrin säteellä tosi monta kertaa, jotain pahojakin se oli tehnyt tässä lähistöllä.
Satoikin niin kamalasti peltikattoon ettei emännän supattelustakaan saanut tolkkua. Mua kyllä pelotti aluksi aika paljon, mutta päätin piiloon säntäämisen sijaan olla emännän sykyssä, siinä oli ihan turvallista. Pian uskalsin rauhallisena levätä "taffel timessani" kun emäntä istui tuolillaan siinä lähellä syömässä iltapalaansa.

Harvahammas minusta tuli seuraavan yön aikana. Emäntä antoi aamulla raksun suuhuni, mutta se tipahti lattialle kun edestä ylhäältä puuttui kaksi vastakappaletta alahampeille.

Mä meen taas, heipat!